United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heille annettiin helminauhoja, ja he lupasivat tulla seuraavana päivänä uudestaan. Halusin täyttää kaikki tynnyrit vedellä ja lähteä täältä niin pian kuin ilmat sallisivat, purjehtimaan saaren ympäri, kunnes saisin puhutella kuningasta ja katsoa, voisinko saada häneltä kultaa, jota hänellä oli.
Kun päivä oli lopussa ja Ernst ja minä olimme kahdenkesken makuukamarissamme, silloin valtasi minut pelko; pelkäsin yötä, vuodetta ja unetonta päänalustaa. Istahdin sohvalle, pyysin Ernstin lukemaan itselleni, halusin kuulla raamatun sanaa. Hän istui viereeni ja luki; mutta sanat, vaikka hän lausuikin ne miehekkäällä ja lujalla äänellä, ne ikäänkuin liitelivät sydämmeni ohi.
Minä halusin vaan auttaa häntä, sentähden että ensiksikin hän on syyttömästi tuomittu, ja toiseksi minä olen siihen syypää, niin kuin olen syypää koko hänen onnettomuuteensa. Tunnen velvollisuudekseni tehdä kaikki mitä voin hänen hyväkseen. Mitäs ne ovat sitten minulle kertoneet että sinä muka aikoisit mennä naimisiin hänen kanssansa. Niin aijoinkin, mutta hän ei suostu.
Minä en vielä rohjennut määrätä sille nimeä, mutta onnellisuutta, onnellisuutta määrättömyyteen asti, siinä se, jota minä halusin, johon minä pyrin... Mutta vene yhä kiiti eteenpäin, ja ehättäjä-ukko istui ja uinaili, nojautuen eteenpäin airoja vastaan.
Mies hymyili nöyrän ja tyytyväisen näköisenä, käyden samalla puheliaaksi: Siin' tapauksess' en mä kieltäydy. Ei siin' muut' estett' ollukkaan. Kun herra kirkk'herra siit' mull' puhui, olin, hitto vie, kyll' het' valmis, ja halusin kyll' oll' mieliks' herra paronill'ki, joka, mä sanoin, sen mull' viel' palkittee.
Tätä viimeistä keinoa olisin minäkin kyllä voinut seurata, sillä minulla oli yltäkyllin kirjoittelemista, ja kaikki pienet työt olivat ensin lopetettavat, voidakseni sitte käyttää kaikki voimani uuteen toimeemme. Narrimaista olikin sentähden mielestäni, että halusin Croquet-huviin, jonne minulla ei ollut mitään muuta syytä mennä, kuin se, että siellä oli nainen, jota minun piti paeta.
Teki mieleni tuttuun kotipuoleen, tahdoin nähdä Puijon ja halusin katsella Kallavettä ja entistä kotia ja isäni asuntoa, missä parhaat päiväni olin elänyt ja toiminut ja toivonut yhdessä omieni kanssa mutta mitä minä nyt siellä, kun jäivät veljeni vieraille maille. Hain seuraa, etsin ystäviä, koetin tuttavieni tykönä turhaan unohtaa, että ovat veljeni vierailla mailla.
Mutta lapseni kuolema teki elämäni niin tyhjäksi ja köyhäksi, että joka hetki halusin vaimoni kotikylän kerrassaan jättää. Holhoja, vaimoni veli, oli ottanut lapset ja koko talouden hoitoonsa. Me olimme siinä vaan hylkysillä. Liena vähän väliä vielä lapsiaan itki eikä olisi tahtonut niitä jättää.
Ei ollut epämielusta askaroida käytöllisessä toimessa; mutta pidin kuitenkin paljon ennen valitsemastani ammatista ja tuo puuha ei miellyttänyt minua ensinkään, minä kuin halusin toimia omin päin. Kumminkin arvelin Holtin tehneen hyvin sievästi, kuin hän tätä ehdotti minulle, ja päätin heti puhua Elinan kanssa.
Erittäinkin pahottaa minua, sanoi täti, että minä olin tahtomattani syypää. Ehkä hän Jumalan avulla paranee maaseudun ilmassa, sanoi äiti. Lähetämme hänet isän luokse. Ilman teitä hän olisi kokonaan kukistunut, sanoi täti. Kiitos teille. Tavata teitä halusin pyytääkseni teitä toimittamaan kirjeen Vera Jefremovnalle, sanoi hän ottaen kirjeen taskustaan.