United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
ENOBARBUS. Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, Niin herramme het' ystävänä hälle Sylihin syöksee. Me taas olemme Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. THYREUS. Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, Ett' on hän Caesar. CLEOPATRA. Kuninkaallist' aivan! No niin?
Koska nimittäin kukin mielellään tahtoi hankkia paljon maitoa, saadakseen sitä enemmin voita ja juustoa, piti hän myöskin karjansa paremmassa korjussa, kuin ennen. Het viljelivät sellaisia ruohoja joista lehmät tulivat maidolta runsaammaksi; kokivat hankkia itselleen suurempia ja parempia lehmiä, entisten huonoin ja pienten sijaan; ja jolla oli vaan yksi lehmä, koki saada toisen tykö.
Ensipäivinä kyllä saivat ensimmäiset paljoa enemmin juustoa ja voita kuin olivat tuoneetkaan maitoa; sillä saivathan he, mitä kaikkein osamiesten maidosta oli tehty. Mutta nyt he olivatki kaikille muille velkaa niin paljon, kuin het olivat saaneet yli, ja se vedettiin pois siitä mitä he joka päivä toivat uutta.
Mik' oikeus on tyttöön Nathanilla, jos isäns' ei hän ole? Niin ken elon pelasti tytölle, hän yksin perii sen oikeudet, ken loi sen elämän. SITTAH. Vaan kuinka, Saladin, jos oitis nyt sä tytön luokses ottaisit? Niin hänet omistajasta väärästähän vain het' eroittaisit. SALADIN. Oisikohan tarpeen? SITTAH. Ei juuri tarpeen kai! Mua tähän neuvoon uteliaisuus suloinen vain saa.
Het' ilomielin hän pojat luokseen huutaa, vuorottain; ja siunauksensa jakaa kullekin ja sormuksensa myös ja kuolee niin. Kai kuunnellut mua olet, sulttaani? Ma kuulen kyllä! Tarinasi vain pian lopeta! NATHAN. Ma olen lopussa. Muu kaikki tästä itsestäänhän johtuu. Koht' isän kuoltua jok' ainut heistä käy esiin sormuksineen, vaatien päämiehyytt' itselleen.
Kuustoista vuotta ummelleen tät' ennen Sylvester Saari nimipäivänään Sai lahjan puolisoltaan, joka mennen Pois, kiiruhti het' toiseen elämään. Tää lahja, lapsukainen, toden totta Ol' isän kallein aarre ainoinen; Ja hoidon huolekkaan sai pikku Lotta, Lapsesta nousi, sujui neitonen.
Luo rikkaan aatel' rouvan Tul' pieni tyttönen. Hän oven luona kauvan Seisovi vuotellen. Kun rouva hänet vihdoin, ylhäinen, havaitsee, Näin lausuin tyttöselle hän heti tiuskaisee: "Kuin, ryökäle, sä tänne, Kuin tohdit tullakaan? Het' ulos saat sa mennä,
Hoi, Katri, oi Miks' aamukoi Sun tänne toi Nyt kultas kynnyksellen? Hän neiden vie Sisähän, vaan sie Et neinnä lie, Kun ulos pääset jällen! Oo varoillas! Työ tehty kas Het' onnelas Ja riemus hyvää yötä! On kalliit nuo:
Mitä het, yli sen heiltä vaaditun työn, suuremmalla vireydellänsä ansaitsivat, luettiin heille hyväksi. Tätä rahaa, eikä sitäkään mitä he talonpoikain työssä ansaitsivat, het eivät saaneet käsiinsä, mutta se heidän nimeensä pantiin säästökassaan. Sillä net, jotka elääksensä saivat mitä tarvitsivat, eivät tarvinneet rahaa; heidän piti ensin oppia säästämään.
Taas kuningas viittaileepi, Ja kaksoisovi nyt aukeneepi Ja siitä kaks leopardia syöksee, Het' ensi työkseen Innoissaan karkaavat tiikerihän; Käpälällään heihin iskevi tää, Ja pystyyn nousee ja ärjähtää Nyt leijonakin, Ja kaikk' asettuu: Verenvimmaiset Katit hirmuiset Kukin paikalleen sijoittuu.