Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Neito, neito! Arvan heitto Päivän tuo tai synkän yön. Hetkeks rinta tuskans' heittää, Miel' on niinkuin aamukoi! Mutta lemmen taivaan peittää Tuokiossa myrsky voi. Neito rukka! Taasen kukka Yhden kyljen paljaaks sai. Elon enään kuolemasta Hivuskarva eroittaa, Manala ja taivas vasta Voitostansa kilvan saa; Yksi lehti Taas jo ehti Kukast' irroittua pois!
AKSEL. Messu On kuorissa jo aljettu, ja kuule, Etäinen aamuveisu kuinka soi Ja kaikuu kirkon kaarroksissa. Kovin Tiukasti keltavahakynttilät ne Valostaa vaskikruunustansa. Niinpä Suruiseen sydämeenkin toivo tuikkaa. Oi, näky kaunis! Nuori aamukoi Kun hohtaa läpi kaunovärisen Itäisen ikkunan. Oi, terve, päivyt! Herätät kaikki lapsuuteni muistot.
Vaan päivän valjetessa laajenet Ja sydämeni joka sopukan Sä puhdistat kuin kesätaivahan, Niin koko elämäni valaiset. Vaan illan tullen, ilman viileten Ja lempipäivän maassa sammuen, Mik' onpi silloin iltarusko tuo? Ikuisen lemmen aamukoi se on, On juhla-aamu, joka lepohon Tomusta kutsuu meidät Luojan luo. En lempiä mä tahtois Teater'lavalla, En kihloja myös kantais Tytöllen kirkossa.
Soudan vaikka kaleereilla, vaikk' ois venhe pashan tuo: oi, jos vain tän yön mua viehtää huiluin vieno itkuvuo! Tämän yön, vain tämän tahdon riemuin viettää muistojain: Suleimasta unelmoin ma, hänen ääntään kuullessain! Haipuu äänet, yö se päättyy, aamukoi luo valoaan, kauas aavikkoon ma lähden erakoksi erämaan! Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! Tyyni on tieno, vilppainnaan.
Hänen elämänsä aamukoi nousi kirkkaana, paistoi kuin paras heinäpäivä. Hän jo tuomariksi vihittiin ja riemun juhlassa häiläsi silloin koko ylpeä Helsinki. Kaikki ylistivät tuomio-istuimen sankaria, jonka vasen nimetön sormi kiilsi sormustettuna morsiamen, valkean kuin lammen lummekukan, nimellä. Silloin virtaili viinoja punaisia, sinisiä, valkeita, mustia ja keltaisia.
Valoksi idän rusko sulaantui, lähemmäks siirtyi päivän sädesoitto, allamme hanki silloin ruskottui, se oli kunniamme aamukoitto: syvemmin, aurinkoisen kohoten, ain' aamukoi tää loisti verinen. Mut saman päivän ensivartio taas näki sammuksissa sodan palon, ja Siikajoen nuori soitto jo sai tässä kaksoisveljen yhtä jalon. Rivistä riemu kaikui rivihin, näin tulokasta tervehdittihin. Kentällä seison.
Nyt muisto teistä vanhuksen Ehtoota purppuroi, Ja toivo poistaa pilveksen Kuin kirkas aamukoi. Sa vaivoista, kuin vanhuskin, Jo vihdoin uupuilet. Niin arvelen, kosk' useinkin Käymästä taukoilet. En moiti sua. Mieluimmin Tok' tointais harjotat, Ja käyt taas kahta kiivaammin Kun käymään tarkotat. Syksyn koivu. On syksy taasen tullunna, Ja nurmi surkastuu.
Valoksi idän rusko sulaantui, Lähemmäks siirtyi päivän sädesoitto, Allamme hanki silloin ruskottui, Se oli kunniamme aamukoitto: Syvemmin, aurinkoisen kohoten, Ain' aamukoi tää loisti verinen. Mut saman päivän ensivartio Taas näki sammuksissa sodan palon, Ja Siikajoen nuori voitto jo Sai tässä kaksoisveljen yhtä jalon. Rivistä riemu kaikui rivihin, Näin tulokasta tervehdittihin. Kentällä seisoin.
Hoi, Katri, oi Miks' aamukoi Sun tänne toi Nyt kultas kynnyksellen? Hän neiden vie Sisähän, vaan sie Et neinnä lie, Kun ulos pääset jällen! Oo varoillas! Työ tehty kas Het' onnelas Ja riemus hyvää yötä! On kalliit nuo:
Päivän Sana
Muut Etsivät