United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annaspa pyydän virvatulta! Hoi! riennä tänne, velikulta, Ku liekiten siell' liehut! Miks' suotta yksin tanssit, riehut? Valaise meille ylöspäin nyt tie! VIRVATULI. Tosinpa tiemme ristin rastin vie; Mutt' toivon: hulivili-luonnon voittaa, Kun täytyy teitä kunnioittaa. MEFISTOFELES. Ahaa, vai matkit tapoja ihmisten! Käy suoraa tietä, helkkarissa, Tai koht' on heiluhenkes sammuksissa!
Suuressa kaaressa koko kaupungin ympäri jonka joutilas elämä nyt tykytti Markus-torilla, kaupungin sydämessä, ja pitkin liikekatuja, sen valtimoita ja sisuksia. He soutivat pohjoispuolitse avoimeen veteen, jättäen toiselle sivulle Fondamenta nuovan ja toiselle Murano-saaren, jonka lasisulattojen valot nyt olivat sammuksissa ja jonka ihmeet lepäsivät lukon takana.
Viittaus kädellä ilmoitti että taalehikko oli tyhjä, leivokset lopussa ja hiilet kahvikeittiön alla sammuksissa. "Kiitoksia, olen jo juonut", tyynessä äänessä oli jotakin, joka esti mitään tyrkyttämästä. "Saanko kunnian esittää poikani hän on äsken palannut terveys-lähteeltä ja on vielä voimattomanlainen. Onko sulla kyllin vaatteita päälläsi, Aatto?"
Toivo, joka muutama tunti sitten oli hänen mieltänsä virkistänyt, oli nyt tykkänään sammuksissa, ja sanaa sanomatta hän myöntyi niihin toimiin, joita hänelle ehdottelin minun kanssani tehtävän matkan suhteen. Hänen pontevuutensa näytti menneen, ja pelkäsinpä melkein hänen järkeänsä. Aamu hämärsi unettoman yön jälkeen, eikä kadonneita vieläkään kuulunut.
Olen kehrääjä kruunun valoisissa saleissa, jonka kolea yösija on kiviseinäkopissa ja jonka unettomille kasvoille kuu piirtelee rautaristikon varjot. Näen ristikon läpi kolkan nukkuvata kaupunkia. Valot ovat sammuksissa. Yhdessä talossa vaan syttyi tuike keskelle yötä. Liekö lapsi herännyt eikä ota nukkuakseen. Nuku, nuku, kaikki nukkuvat, pahat vaan valvoo.
Jotakin oli ystäväni äänessä, joka minua tietämättänikin rohkaisi; ja astellessani sinne päin, missä Arnold ja Allingham seisoivat, tunsin, ett'ei toivon kipinä vielä tykkönään ollut sammuksissa, vaikka näköala kyllä mustalta ja synkältä näytti.
Hänen viehättävää puhettaan kuunnellen Labeo havaitsi koko entisen sota-intonsa syttyvän rinnassaan; muistot, jotka olivat kauan olleet sammuksissa, virisivät jälleen; koko hänen sotamiehen luontonsa nousi; hän muisti entisten kunniakkaitten sotaretkien päiviä ja taisteloin hehkuvaa kuumuutta; Roman sotaliput ja välkkyvät aseet ja valkoiset teltat kuvaantuivat hänen eteensä; hänen silmänsä säihkyivät, hänen sieramiansa värähteli ja hänen sydämensä sykki nopeasti.
Ensimmäinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'yöstä Se mailleen käy. FLEANCE. On myöhempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua.
Tilasin kaksi lasia samppanjaa, ja oli kuin olisimme juoneet ensimmäisen häämaljamme, ja kilistäessämme saimme tuhkan alta tuikahtamaan kauan sammuksissa olleen hellän katseen.
Muistettuaan meidän elämämme koko surkeuden, hän selvästi kuvaili eteensä, mimmoiseksi tämä elämä voisi muuttua jos ihmiset kasvatettaisiin näiden sääntöjen mukaan, ja kauan sitten sammuksissa ollut riemu täytti hänen sydämmensä. Aivan kuin hän olisi pitkällisen nääntymisen ja kärsimisen jälkeen yhtäkkiä löytänyt rauhan ja vapauden.