United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minä tiedän sanantuojista? Olenko koskaan peljännyt brittiläistä hallitusta? Se on kaikki valhetta! Silloin elä kysele häneltä sen enempää. Mutta sano: oli kerran virvatuli. Se leimahteli ja välähteli ja himmeni ja sammui eikä kukaan siitä välittänyt. Sehän oli vain virvatuli.
Mikä mies Löfving oli? Siihen antaa hänen oma päiväkirjansa parahimman vastauksen. Niinkuin leimuava virvatuli hän liikkuu edes-takaisin Ison-vihan synkimmässä pimeässä, ja hänen kertomuksensa kummallisista retkistään on laillansa valaisevainen; se valaisee ainakin sen verran, että näemme, kuinka pimeätä pimeys on.
Tosin hänen nähtiin usein kesällä keräilevän turilaita, heinäsirkkoja ja kaikenlaisia matoja, ja kuuttomina öinä nähtiin hänen hiipivän kuni virvatuli ojissa; palava päre kädessä ja puhua jupisten itsekseen kokoeli hän siellä onkilieroja, joita silloin mateli ulos.
Annaspa pyydän virvatulta! Hoi! riennä tänne, velikulta, Ku liekiten siell' liehut! Miks' suotta yksin tanssit, riehut? Valaise meille ylöspäin nyt tie! VIRVATULI. Tosinpa tiemme ristin rastin vie; Mutt' toivon: hulivili-luonnon voittaa, Kun täytyy teitä kunnioittaa. MEFISTOFELES. Ahaa, vai matkit tapoja ihmisten! Käy suoraa tietä, helkkarissa, Tai koht' on heiluhenkes sammuksissa!
ALMA. Käsittäkööt he ja tietäkööt he kaikki, Kaikki myös he salakoot, ja nähkööt tässä Kuinka heitän pois nyt turhan toivon, Toivon päiviemme onni-autuudesta. Mikä on se? Virvatuli elon suolla, Houkutellen meitä petolliseen pyyntiin. Tuonne tänne sinkoilee se, tuonne tänne Sitä vainoten me turhaan ajelemme, Kunnes hetteen musta loka meidät nielee.
Hän oli samassa surkuteltavassa tilassa kuin se, joka äkkiä havaitsee, että se kaikki, jota omasta edustaan huolimatta on enimmän kunnioittanut, jolle on uhrannut innokkaimman mielenhartautensa ja omistanut pyhimmät tunteensa, on vaan ollut petollinen virvatuli, pysymätön valhekuva tahi sitä pahempi saastainen esine, jolle auringon säteet hetkeksi ovat antaneet väärän valon, lainatun loisteen.
Hänen ajatuksensa harhailivat sinne tänne niinkuin virvatuli, ja hän itsekin harhaili teitä käydessään tietämättä minne, ja hän tunsi tänään itsensä niin pelon-alaiseksi niinkuin aina käy, kun emme tiedä koko maailmasta ja olemme omissa ajatuksissamme; hän pelkäsi jokaista ääntä, sammakot lammessa kurisivat niin kauheasti, ruisrääkät nisupelloilla pärisivät niin kolkosti, puut seisoivat niin mustina tänä yönä.
'Mitä on tehtävä tuolle tulelle, koska se ei ollut virvatuli, ja koska ihmiskädet nostivat sen korkealle loistamaan ja toiset ihmiset luottivat siihen? Eikö se olisi sammutettava?
Minä pelkään vaan, että hän vastuksista lannistuneena... FIGARO. Niin, joku virvatuli. Muistakaa, neitini, että tuuli, joka sammuttaa kynttilän, sytyttää hiiloksen, ja että me olemme tuo hiilos. Siitä puhuessaan päästää hän ilmi sellaisen tulen, että hän melkein kiihoitti minua innostuksensa kautta, vaikka minulla ei ole mitään sen asian kanssa tekemistä!
Niin ehk' on laitans. Hän tulee, sieluni sit' aavistaa; Hän murtanut on kahleens, Pohjaan päin Hän kiitää nyt ja tähtensä on Elma, Se tiensä näyttää. Mutta huomaa, Tyko: Se, jonka jaloks' pohjantähdeks' luulet, On soitten petollinen virvatuli Ja taitaa johdattaa sua turmioon.