United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai valehtelen! Katso tätä! ja hän repäisi vaatteensa auki ja tempasi rinnaltaan ristin ja ojensi sen Panun eteen. En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Pappiakin autoin! Ruokaa lähetin! Kiitä minua siitä, ettei palanut Reitalan aholla. Vai olenko milloinkaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisia uhrejasi uhrannut?
Kaupunki on mahtavuutensa aikana siihen tarpeeseen suuria summia uhrannut, ja yhäkin hoitaa sitä nykyinen sukupolvi mitä hellimmällä huolenpidolla. K
Niin, vastasi toinen, tällä kertaa täytyy teidän, herra kreivi, suoda minulle anteeksi, etten voi upottaa kuulaa otsaanne, mihin minulla tuntuu tulevan sitä enemmän halua, kuta enemmän olen saanut tutustua teihin. Niinkuin näette, en nyt voi asetta liikuttaa. Saatte siis kiittää veljeänne hengestänne, jonka edestä hän ehkä on uhrannut omansa. Herrat olivat kuitenkin veljeksiä, näen mä.
«Kyllä, Saara, minä olen onnellinen!» hän vastasi tavattoman varmasti, «kyllä, minä olen onnellinen! Jos olen uhrannut mitään, niin olen myöskin runsaasti palkittu; ja jos on hetkiä, jolloin olen tuntenut kaipausta, niin on ollut sen sijaan ja verrattomasti paljon enemmän, joina olen tuntenut voittaneeni paljon. Sillä minä olen voittanut.
Olihan hän, luottaen hoidettavansa valoihin, uhrannut ritarillensa kaikki, mitä hänellä uhrattavaa oli! Sopiko ritarin nyt sovittaa tehty rikos toisella uskottomuudella?... Hänen sielunsa horjui hirveässä ristiriidassa; tekipä hän niin tai näin petos oli kummallakin puolen edessä! Ja kumminkin, voiko hän vielä kauan torjua tai arvella?
"Tiedän varmasti, että Justinianus on vannonut tuhoavansa sinut, vaikka en tiedäkään miten se tapahtuu. Sen täytäntöönpano on jätetty Narsekselle. "Pakene pelasta itsesi. "Päämääräsi: vapaa, uudistunut, sinun yksin hallitsemasi Rooma oli hullutusta. "Sinä olet uhrannut sille kaiken vieläpä ihanan ystävyytemmekin.
Täällä Venäjällä pidetään myöskin raha arpajaisia pankeissa ja minäkin muiden mukana olen usein niihin uhrannut monta kymmentä ruplaa, mitään saamatta. Kerta päätin vahvasti, oikein sielusta ja mielestä, että kun nyt otan arvan, niin puoleksi panen voiton sisareni vanhimman pojan Taavetin kanssa ja sitten ostin setelin. Mutta kuka arvaa hämmästyksenä?
Vankilan kirkko oli vasta uudestaan rakennettu ja sisustettu erään rikkaan kauppiaan toimesta, joka oli tarkoitusta varten uhrannut useita kymmeniä tuhansia ruplia, ja kirkko loisti nyt heleissä väreissään ja kullassaan. Jonkun aikaa vallitsi kirkossa äänettömyys eikä kuulunut muuta kuin niistämistä, yskimistä, lasten huutoja ja silloin tällöin ketjujen kalinaa.
Ei ole sitä päivää ollut, etten olisi uhrannut omaisuuttani taikka oikeaa kättäni auttaakseni sinua, jos olisit sanonut: Jekyll, minun henkeni, kunniani, järkeni riippuvat sinusta! »Lanyon, minun henkeni, minun kunniani, minun järkeni riippuvat sinusta. Jos et täytä pyyntöäni tänä iltana, niin olen auttamattomasti hukassa.
Olenhan minä antanut sinulle elämäni? kysyi Johannes. Olet, vastasi Liisa kostein, kiitollisin silmin. Työnsä, isänmaansa, perheensä, yhteiskunnallisen asemansa oli Johannes uhrannut hänelle. Mitään, ei mitään hän ollut säästänyt itselleen. Mutta myöskin sinä olet antanut kaikkesi minulle, huomautti Johannes. Minulla on ollut niin vähän annettavaa, väitti Liisa hiljaisesti.