United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en tiedä mitä vaimosi siitä sanoo, mutta eilen tapasin sattumalta neiti Alice'n ja hänen mielestään on se Teille hyvin sopiva. Kuule päälle nyt! Eilen, kun menin kaupungille, ostin Herald-lehden ja luin siinä suureksi ilokseni, että Jack Fergus on määrätty konsuliksi Algier'iin.
Ostin sentähden uutta pumpulivaatetta ja rupesin ahkerasti ompelemaan pieniä mekkoja ja hameita. Minä tulin nyt yhtä ahkeraksi, kuin ennen olin ollut laiska, ja aika, joka ennen monta kertaa, jos ei meillä ollut mitään erinomaista toimittamista, oli kovin hitaasti kulunut, alkoi nyt siivillä lentää. "On oikein hupaista", sanoi isäni, "että nyt tiedetään aina, missä sinua tavataan.
Hae hänet, olkoonpa hän hereillä tai nukkumassa, syömässä tai juomassa, ja sano hänelle: 'Missä ne ovat ne ihmissielut, jotka sinä ostit? Ja jos hän vastaa ja sanoo sinulle: 'En ole ostanut mitään ihmissieluja! Ne sielut, jotka ostin, olivat koiransieluja, silloin kysy häneltä tämä kysymys: 'Missä ovat Ja jos hän keskeyttää sinut huutaen: 'Se on valhe, se on valhe! Minä tiedän mitä aiot sanoa.
Mutta rahoja ottaessani sieppasi nimismies kämmeneltäni ruotsalaiset rahat ja kysyä tivasi, mistä olin kotoisin. »Korpoosta», vastasin minä tyynesti, »ja olen nykyjään renkinä Erkki Matinpojalla ja saappaat minä ostin sille ylioppilaalle, joka meillä papinvirkaa toimittaa.» »Mikä sen ylioppilaan nimi on?» tivasi nimismies edelleen.
Mitä jylhemmin se huokasi, sen paremmalta minusta tuntui, sen syvemmältä tuntui se huokaus nousevan minusta itsestäni. Niin kulkien tulin metsän halki kapakkaan ja ostin siinä taas puolipullosen viinaa. Mutta se ei minulle maistunut. Sen näkeminenkin jo poltti mieltäni. Menin erääsen taloon ja pyysin siinä ruokaa. Viinapullon annoin isännälle. Hän laitatti ruokaa ja toi minulle lasin oltta.
Vaikea sitä on luopua omista vioistaankin, sen huomasin silläkin matkalla. Viimeisestä keskievarista ostin pullon viinaa tuliaisiksi kotikylän ystäville. Ajattelin, että tuntuu niin hyvältä, kun saapi vanhojen veljien kanssa siitä ottaa ja muistella kuluneita aikoja. Mutta minun poissa ollessani oli kotikyläni kovin muuttunut.
Minä ostin tuon kirjasen kolmella kilakalla, mikä vastaa noin 15:tä penniä meillä, hillitsin naurunhaluani ja jatkoin äänetönnä ja hiljaisena matkaani linnalle. Tässä esiintyi enemmän taiteellisuutta, sievyyttä ja somuutta, kuin loistoa ja komeutta.
Hetihän tässä jo tulee kahvikin, odottakaahan nyt vähäisen! Minä teidän kahvistanne viis'!... se karaa vatsaan. Juon tuosta lasini tyhjiin. Mitä te sillä tarkoitatte? Olin vähällä unohtaa sanoa, että minulla nyt onkin sellainen tamma, joka pystyy vetämään vertoja vaikka teidän Punille. Se on valhe, se! Tulkaa katsomaan, ellette muuten usko! Hevonen on ... ja hyvä! Ostin sen tuonaan markkinoilta.
Minä olin itse sydämestäni väsynyt olemasta viisaana ja varovaisena ja näkemästä lemmittyäni tämän pakon alla; sen vuoksi ostin parin kauniita korvarenkaita hänelle ja kaulavyön Jip'ille, ja menin kotiin eräänä päivänä, tehdäkseni itseäni miellyttäväksi.
Entäs kun minä sitten ostin Pertun talon, tiedätkös mitä minä silloin aattelin? No, Anttilan ainoa, ja te muut, aattelin minä, mitäs te äpärästä ja renkipojasta nyt sanotte? Entäs kun minusta tuli Uutelan isäntä? No, Anttilan ainoa ja te muut, aattelin minä jokohan äpärä ja renkipoika alkaisi kelvata!»