Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Lopulta hän joutui tuskaan. Minnehän Nelma oli mennyt? Oliko hänelle ... sattunut jotain pahaa? Se myrkyttävä akka oli ... saattanut tappaa hänet. Rampa odotti. Hänelle tuli ikävä, polttava ja haikea. Ei maistunut enää kahvikaan. Ja samalla se jättiläiskäsi taivaasta taasen laskeutui hänen päälleen. Sakris näki sen: se oli suuri ja musta. Nyt sen sormi kohosi ... ja se uhkasi häntä.
Ja nyt ei maistunut kummallekaan ruoka. Jonkun ajan kuluttua itkeksi jo rouva, puhellen: Vaikka lie lapsi rukka joutunut saman kohtalon omaksi kuin Vesa parkakin! Sitä aavisteli jo lukkarikin, mutta puolusti omaa poikaansa: Sehän se vallesmannin poika pahennus onkin sen opettanut kaikille pahoille ilveille! Niin kului päivä lähelle iltaa.
Oli aivan hiljaista pienessä kamarissa, sillä Elsakin myyrästi omissa ajatuksissaan. Hänestä tuntui niin kuin nyt olisi ollut sunnuntai-ilta. Vaan muuten oli niin hauska nyt, ettei ollut koskaan ennen ollut. Tee ei ollut maistunut makealle, ei saattanut juoda ollenkaan. Korppua paljaaltaan nakertaen katseli hän ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkontornin ristiin ja vaskipalloon ristin alla.
Minä ... minä en näe unessa mitään ... ainoastaan tyttöjä ... eh-eh. Mutta kuulehan Muttinen», äännähtää Tommola levottomasti yht'äkkiä, »minä ... minä luulen, että olen sairas...» »Sairas?» kysyy Muttinen. »Niin, ei se illallinen nyt oikein motevasti maistunut. Ja nyt minusta tuntuu kuin ylenannattaisi. En ole voinut saada unta. Päätäkin särkee. Perhana, kun tuli luetuksi tuota Magogin sotaa!
Ainoastaan "maantuomari", jolta keppi hukkui kukkain urkinnassa Betlehemin luona, ryhtyi kaupan tekoon hänen kanssansa ja sai uuden kepin. Kun astuimme jälleen vierashuoneeseen, oli dragomaanilla jo valmiina meidän illallisemme, joka väsymyksen ja uupumuksen tähden ei kuitenkaan maistunut juuri ollenkaan. Ainoastaan teellä oli menekkiä; sitä nautimme runsaasti.
Nyt ei minun eikä lapseni tarvitse nääntyä, nyt voin Sinuun turvaten rauhallisena ja luottavana odottaa kylmää talvea, jolloin ravintoa on vaikea saada». Hän joi nyt, ja kiitollisuuden kyyneleitä vieri maitoonkin. »Miten oivallista juomaa», hän sanoi. »Niin hyvältä ei minusta eläessäni vielä ole mikään maistunut.
Salaattia savivadissa, munia, leipää; viiniä ruukussa, vettä toisessa. Koskaan ei maalaisateria ollut hänestä maistunut niin hyvältä kuin tämä. Harvoin hän oli tuntenut tällaista onnea ikäänkuin olisi pelastunut jostakin vaarasta. Molemmat vanhukset ja Maria kertoivat juttuja Venetsian saariston murteella. He pitivät hauskaa. Adelsvärdiltä meni puolet hukkaan.
Aino olikin sinä iltana niin sievä, puettuna koruttomaan pukuun, puhdas, valkoinen kaulus kaulassa, ja hän astuskeli niin hiljaa, levitti pöydälle valkoisen liinan ja valmisti teetä ylioppilaalle, jonka mielestä tee ei ollut koskaan ennen maistunut niin hyvältä, Huonekalutkin olivat nyt aivan toisin järjestetyt kuin viime kerralla hänen siellä käydessään.
Esikerran eläessään inhotti Jaakkoa heidän jumalatoin puheensa ja käytöksensä. Vanhempansa laittoivat hänelle niukan aterian, kysymättä vähääkään, missä hän on ollut ja mitä toiminut. Ruoka ei maistunut nyt Jaakolle.
Silloin talon vävylle ei annettu mielikaupassa iltasta! Nälkähän minulla oli, vaan kun muistin, että tuo manattu armopala oli syötävänäni, josta talon isäntä oli minulle muistuttanut pari kolme tuntia sitten, niin ei maistunut ruoka. Pyörimään kävi pala suussa. Kova oli tuska sielussani.
Päivän Sana
Muut Etsivät