Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Itsekukin koki sijoitella itseänsä istumaan, mihin vain voi, mutta pian olivat istuimet täynnä, seisomaan täytyi viimeisten jäädä. Pian tuli pappi ja lukkarikin pirttiin, kumpaisellakin kirjoja kainalot täynnä. He laskivat kirjat pöydälle ja toimitus alkoi. Ensin veisattiin virsi ja sitten pidettiin rukoukset, johon kaikki otti hartaudella osaa, niin ainakin näytti. Sen perästä alkoi lasten luku.
Hän selitti: "kuolema sinulle onkin parasta, kun te olette niin köyhiä ja tuo lukkarikin maksaa kellonsoitosta niin vähän. Kuolemalla pääset kaikista huolista ja puutteista ja sieluparkasi joutuu rauhan majoihin. Minulle saatat huoletta heittää päivän-näkemättömäsi en minä sitä pahan palvelukseen käytä. Ensi talvi teille olisikin kova, sillä nyt on perin huono vuosi.
Molemmat tammat vankkurien edessä rupesivat herittämään korviansa, ja ennenkuin lukkarimme tiesikään, läksivät ne karkaamaan toisten perään. Nyt myös lukkarikin rupesi huutamaan: "Ptruu, so so Liisa, no!" Mutta kaikeksi pahaksi pudotti hän toisen ohjaksen, ja hevoset juoksivat nyt täyttä lentoa, lukkarin hyppiessä eväskorin keskellä, silloin tällöin kiljuen: "Ptruu, no, no!"
Tavallisesti oli Saku ollut siinä asiassa hyvin säntillinen: ensimmäisenä oli hän aina ollut pöydässä. Ei ihme että Hellä Karoliina nyt oudostui: Ka ... hyvä isä kuitenkin... Eikö sitä Sakua olekaan! Lukkarikin oudostui ja käski: Menepäs nyt, Anna, ja hoihkase Saku syömään!
He menivät kirkkoon. Pappi seisoi jo alttarilla eikä kestänyt kauaa ennenkuin lukkarikin tuli. Kiire hänellä oli, herra paratkoon. Pientä hölkkää juosten saapui hän ja pyyhkieli hikeä otsaltaan. Mikä juhlallisuus lukkarin olemuksessa! Mikä ryhti! Mutta tänään hän edustikin kahta ominaisuuttansa: isää ja lukkaria. Pastori piti vihkimäpuheensa.
Pojat", huusi hän ympärillään oleville talonpojille, jotka olivat ottaneet osaa ensimmäiseen taisteluun kirkon vieressä, "tahdotteko seurata minua ryssiä pyytämään?" "Tahdomme, tahdomme!" huusivat kaikki mielissään. Nyt vanha lukkarikin tulla tyllytteli muiden luo. Malmin sotamiehet olivat auttaneet hänen alas katolta, mutta hän oli kavutessaan repinyt vaatteensa arveluttavaan määrään.
Ja nyt ei maistunut kummallekaan ruoka. Jonkun ajan kuluttua itkeksi jo rouva, puhellen: Vaikka lie lapsi rukka joutunut saman kohtalon omaksi kuin Vesa parkakin! Sitä aavisteli jo lukkarikin, mutta puolusti omaa poikaansa: Sehän se vallesmannin poika pahennus onkin sen opettanut kaikille pahoille ilveille! Niin kului päivä lähelle iltaa.
Vähän enemmän hän olisi saanut näyttää rakkauttaan, mutta kullakin on omat tapansa, ja Maurin tunteet olivat kyllä lämpimät, arveli Reeta. Lukkarikin oli sanonut, että Mauri oli sellainen, että olisi tyttöjä saanut vaikka joka sormelle; mutta kaikista oli hän valinnut juuri Reetan, ei siis epäilemistäkään, ettei hän ollut rakastunut.
Pappi pitkill' askelilla astuu pirtin lattiata, avaroilla aatoksilla, mittaa, miss' on ajan rata; tuntee aikakirjat Suomen, uskoo hän myös taivaan Isään, kihoo kyynel alta luomen työntyy silloin Hurtta sisään. Sanoo susiturkistansa: »Luojan rauha, rakas appi! Näen, astuu aatteissansa siinä seurakunnan pappi ah, ja lukkarikin myötä!
Eihän siinä muu auttanut, kuin lähteä ajan kuluksi kylää katselemaan. Vasta puolenpäivän rinnassa palasivat miehet kylästä takaisin Siltalan hoviin ja Telkiälän Matti mietti, että "kyllä se jo nyt varmaan on ylhäällä, sillä johan Harjulan lukkarikin tähän aikaan on valveilla."
Päivän Sana
Muut Etsivät