Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ritaria tämä varovaisuus pakotti tarkemmin hoitamaan hevostansa, joka useat kerrat tarvitsi ohjaksen apua ja tukea, vaikka muutoin ei mikään voinut olla mieluisempaa kuin se konkarinkäynti, jolla eläin se oli tamma kulki eteenpäin.
Hän koki vääntäytä irti, hän taisteli, mutta turhaan, tuota hirmuista kättä vastaan. Yhtäkkiä kaappasi hän toisen ohjaksen ja riuhtasi sitä äkisti, josta hevonen hämmästyi ja seisahtui hetkisen ajaksi. Tuhat tulimmaista, sanoi neekeri, minä olen hukassa; päästä ohjas, valtijatar, sinä syökset minut turman omaksi.
Miekkonen ei tästä eläimen ylenkatseesta kuitenkaan kovin pahastunut, vaan puhutellen sitä ystävällisesti lähti taluttamaan ohjaksen palasesta, mikä vielä oli suitsiin jäänyt, metsän läpi päästäkseen tielle. Se ei ollutkaan varsin kaukana. Hän laittoi toisen ohjaksen vyöhihnastaan, leikkasi puusta paksun kepin ja nousi selkään. Kappaleen matkaa ajettuaan näki Esa tiellä koossa joukon tovereitaan.
»Makaa sinä vain hiljaa alallasi!» sanoi säveästi Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet ja ilokseen huomannut, että kaikki oli kunnossa. »Makaa sinä vain hiljaa ja herkeä potkimasta! Kyllä me sinut vielä ylös ongimme.» Hän sitoi korista vierähtäneen makkarapalasen ohjaksen päähän painoksi ja heitti narun lukkarille: »No, kuomaseni, pure nyt lujasti kiinni!
Poro veti yhä perässään tyttöä, joka oli sitonut ohjaksen käsiranteesensa, vaan lapsi kätkyessään vieri aina vaan alemmas. Toisinaan oli kätkyt pysähtymäisillään johonkin kuiluun, vaan luisui taas alaspäin, kiihtyi vauhdissaan ja pysähtyi lopullisesti eräälle jäälohkareelle, joka hiljalleen kulki virran mukana pitkin rantaa.
Koetin panna suitsia sen suuhun, mutta pieni kuin olin, en ylöttynytkään, sillä hevoinen kohotti päätänsä ylös, niinkuin niiden tapa on. Nyt sidoin ohjaksen mutkan surman solmuun hevoisen kaulaan ja talutin sen erään kiven viereen, jonka päälle nousin paremmin ylöttyäkseni. Tässä taas sama koetus. Hevoinen tuskastui viimein ja läksi juoksemaan metsään päin.
Ota minua kaulasta kiinni, Ihalainen!... Likistä! Niin!... Eeeee!» »He-hee!» kertasi Antti. He ajoivat käsi kaulassa ja yrittivät jo pieneksi lauluksikin panna. Antti kysyi: »Oletko sinä humalassa?» »En...» »Vai et... En minäkään sitten ole... Hii-iiii!» »I-iiiiii!» pillitti Jussi vastaukseksi ja tamma sai nyt ohjaksen periä.
Jaampa pani riimun sen päähän, kiinitti ohjaksen ja antoi mennä Alteniin päin, seisoen itse suksilla ja pitäen kiini ohjaksista. Luonnollisesti kuljetaan tällä tavalla hirveätä vauhtia ja paljon nopeammin, kuin jos reellä ajaisi. Vastamaassa on se porolle huokeampi, ja myötämaassa taas sukset sujuvat kilvassa poron perässä.
Jussi jo hihkaisi: »Mutta perhanan kaunis tyttö se Karhutar olikin. Hei tamma! Viuhautappas vaan siinä häntääsi, senkin emälehmä!» ärjäsi hän lopuksi, tamman kujeista suuttuneena, antoi ohjaksen periä tammalle ja kiljaisi: »Hih tamma!» »Anna tamman heiluttaa häntäänsä, on tässä maailmassa tilaa. Hih, tamma... Hiiiiii!» hihkaisi jo Anttikin. Tamma alkoi juosta täyttä ravia. Ajettiin, ryypittiin.
Molemmat tammat vankkurien edessä rupesivat herittämään korviansa, ja ennenkuin lukkarimme tiesikään, läksivät ne karkaamaan toisten perään. Nyt myös lukkarikin rupesi huutamaan: "Ptruu, so so Liisa, no!" Mutta kaikeksi pahaksi pudotti hän toisen ohjaksen, ja hevoset juoksivat nyt täyttä lentoa, lukkarin hyppiessä eväskorin keskellä, silloin tällöin kiljuen: "Ptruu, no, no!"
Päivän Sana
Muut Etsivät