Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
»Makaa sinä vain hiljaa alallasi!» sanoi säveästi Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet ja ilokseen huomannut, että kaikki oli kunnossa. »Makaa sinä vain hiljaa ja herkeä potkimasta! Kyllä me sinut vielä ylös ongimme.» Hän sitoi korista vierähtäneen makkarapalasen ohjaksen päähän painoksi ja heitti narun lukkarille: »No, kuomaseni, pure nyt lujasti kiinni!
Kun minä, kiitollisena apuhaluiselle lääkärilleni sanoin, että "Jumala sen kyllä oli lukeva hänen hyväksensä," vastasi hän, tosin yksinkertaisilla sanoilla, mutta niin viisaasti ja säveästi, että minä luulin edessäni näkeväni enkelin puun hahmossa.
Armeija elää täällä toinen jalka haudassa, ja sinun valtasi horjuu, sydämmesi on täynnä levottomuutta, mutta sittenkin kirjoitat valtioneuvostolle kaikissa kirjeissäsi, että tulevaisuus pilkistää toivokkaana kuin kevätaurinko. Lakkaa, tämä ei kuulu tähän! Mutta Buddenbrock hymyili säveästi: Ehkä ei, mutta katsopa, nyt olet sinä vuorostasi kiikissä.
Vain joskus kylmiä valoja kuiskaa sen juurella kauniit, maalatut huulet. Sen lehviss' on tomua Pariisin kadun ja tomua vuossatain kulttuurista, on nyyhkyä, naurua toden ja sadun, jotain Ninettestä, jotain Ninonista. Huuhkaja Pikkulinnut liverrelkää siveästi, säveästi, tuulta, ilmaa ylistelkää vienosti ja viehkeästi.
"Minä en runollisuudesta ymmärrä tuon enempää", vastasi Jaakko säveästi, "tiedän tosin tekeväni tuhmasti, vaan toisin en taida". Jaakko oli oikeassa. Aikeistaan ei ollut muuta sanomista kuin että ne olivat tuhmasti, tuiki tuhmasti tuumitut! Vaan, olipa toki yksi, joka ei niitä tuhmina pitänyt, leski ynnä orvot.
Kiista olisi kukaties kuinka korkeaan liekkiin leimahtanut, ellei maan isä, joka itse johti keskustelua omalla kuninkaallisella kultavasarallaan, olisi puuttunut tapansa mukaan säveästi ja välittävästi siihen.
Minä voin tulla huomennakin, hän virkahti säveästi. Minä voin tulla minä päivänä hyvänsä! Mutta turha sinun silti on vielä noin epätoivoon antautua. Epätoivoon? Niin. Eihän kaikki vielä ole kadotettu. Nyt se vasta alkaakin... Kadotettu? Mikä alkaa? Asia, suuri asia!... Näetkös? Enhän minä ole siellä jouten ollut. Tosi on, ettei syytä siellä, missä ei syyttäjää...
"Tiedätkö kuka häntä löi?" kysyi hän, "... sen teki Olli, uljas poika Gravsejdetistä!" Sen kautta oli taistelu päätetty sen kanssa, joka ijäti voittaa. Hiljaa ja säveästi hän antoi Karin panna häntä levolle, samassa hetkessä hän vaipui hiljaiseen uneen, ja sielu lepäsi viimeisen kerran matkallaan ajan rajan ulkopuolelle. Keskipäivä oli aikaa sitten ohitse, ja yhä vaan Olli nukkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät