United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
kuin kumpikin he kynnenkärjillänsä repivät ruumistansa raivokkaina tuon syyhyn vuoksi, jok' ei koskaan lakkaa. Ja kynnet kyntivät niin ruvettumaa kuin perkkaa veitsi pintaa lahnan taikka muun kalan vielä suuri-suomuisemman. »Oi sa, ken sormin kuorit itseäsi», eräälle heistä virkkoi Oppahani, »taas niillä nipistäin kuin pihtiraudoin,
"No, kyllä se pian lakkaa", lausui Peggotty minä tarkoitan taas meidän Peggottya "ja paitsi sitä, näettekö, ei se ole pahempi teille, kuin meille muillekaan". "Minä tunnen sen syvemmin", sanoi Mrs. Gummidge. Oli varsin kylmä päivä, ja kävi viukka tuuli. Mrs.
Dmitrij, lakkaa, sanoi Natalia Ivanovna. Mutta jos luovutan maan, niin ainakin kaikki muu jääpi heille, sillä tuskinpa menen naimisiin, ja jos menenkin niin ei tule lapsia ... niin että... Dmitrij, jätä tuommoiset puheet, sanoi Natalia Ivanovna, mutta Nehljudof näki kuitenkin, että Natalia oli iloissaan siitä mitä hän oli sanonut.
"Lakkaa, ulkokullattu!" huusi kuningas; "Luuletkos, että minä olen niin huokeasti petetty? Sano minulle," jatkoi hän, kääntyen Märtaan, "sano minulle sinä vanha, kuka se nuori asemies on. Ei mitään valetta! Minä tahdon tietää sen!"
Kerran hän kulkee editseni ja näyttää kuin epähuomiosta koskettavan minua kyynärpäällään. Katoaa joukkoon, ja minä käännyn taas katsomaan tanssivia. Mutta kun soitto lakkaa ja kehä hajoaa, on hän taas takanani, ja kun menen hänen ohitsensa, katsoo hän minua suoraan kasvoihin, ja minä näen hänen silmänsä suuriksi, ja mielestäni kauniimmiksi, kuin olen ennen koskaan nähnyt.
Siirtykää vähän enemmän toiselle puolelle, niin se lakkaa. Eikö nuo vuotane alemmat niinkuin ylemmätkin. Ainahan meidän venheet vuotaa, niin purret kuin ruuhetkin.... Ollappa kerran venhe, joka ei vuotaisi. Saa semmoista venhettä hakea. Tytöt alottivat uuden virren. Ja vaikka nyt uhkaava ulappa on Ja raivoten mylvivi myrsky, Ja vaahtoaa aaltojen tyrsky.
Hetkisen perästä hän jatkoi: "Kuinka minä voin etsiä häntä, niin kauan kuin Glaucus elää? Minä saatan minä hetkenä hyvänsä kohdata hänet, ja niin pian kuin hänet kohtaan, olen surman oma, ja silloin tietysti etsiminenkin lakkaa." "Mitä sinä nyt tahdot? minkä neuvon annat? ja mihin aiot ryhtyä?" kysyi Vinitius.
Hetken päästä lisäsi Antero: Minä luulen, ettei tässä ole kuin yksi ainoa keino sinulla, enemmän kuin on ollut minullakaan: lakkaa ajattelemasta itseäsi ja omaa onneasi ja anna rakkauden lähimmäiseesi ja velvollisuutesi muita kohtaan johtaa itseäsi kaikessa. Se on ainoa keino, se on kaiken salaisuus, kaiken avain. Sinä sanot sen niin varmasti, niin iskien, mutta kun minä en voi.
ANNA: Pahoin pelkään: myös iankaikkisesta. MAUNU TAVAST: Kuinka? Ano anteeksi Jumalalta! Hän ei ole hylkäävä sinun rukoustasi. ANNA: Kuinka voisin anoa anteeksi Jumalaita sitä, josta minä en lakkaa hänelle kiitosvirsiä virittämästä? Kuinka voisin katua sitä, että minulle suotiin autuus rakastaa aikakauden suurinta miestä ja tuntea edes tuokio iankaikkisen elämän henkäys kasvoillani?
"Kiiruhda, Jörgen, ylös konttoriin ja käske isän tulla häntä vastaan-ottamaan!" sanoi rouva maltillisesti... "Lakkaa sinä, Iso-Ola, työstäsi ... vaikka se kuinka hullua olisikin!" "Totta maar se tuntee makkaran hajun nenäänsä!" huudahti Marit reippaalla tunturikielellään "eikö hän nyt jo toista kertaa tule tänne näin kesken joulupuuhia! No, sittenpä on pois tieltä omassa kodossaan!"