United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä voin tulla huomennakin, hän virkahti säveästi. Minä voin tulla minä päivänä hyvänsä! Mutta turha sinun silti on vielä noin epätoivoon antautua. Epätoivoon? Niin. Eihän kaikki vielä ole kadotettu. Nyt se vasta alkaakin... Kadotettu? Mikä alkaa? Asia, suuri asia!... Näetkös? Enhän minä ole siellä jouten ollut. Tosi on, ettei syytä siellä, missä ei syyttäjää...
Siihen vastasi asiamieheni, että min asianmukaisessa järjestyksessä ennen 24 tunnin kuluttua olin ilmoittanut itseni Venäjän konsulin luona sekä pyytänyt sen viraston suojelusta; ja koska pidetyssä poliisitutkinnossa oli ilmitullut raskauttavia asianhaaroja kapteenia vastaan ja hänen oli todistettu väärinkäyttäneen valtaansa sekä väkivaltaisesti kohdelleen syyttäjää, niinkuin miehistö oli todistanut, oli hän saanut konsulinvirastolta kehoituksen nostaa virallinen kanne kapteenia vastaan sekä vaatia häntä vastauksen-alaiseksi teoistaan.
Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa oikeudesta, matkien syyttäjää ja kaikkea sitä, mikä häntä oli siellä erittäin kummastuttanut. Kummastuttanut oli häntä erittäinkin se huomio, että miehet kaikkialla missä hän vaan liikkui, juoksivat hänen perässänsä. Oikeudessa kaikki olivat häntä katsoneet, kertoi hän, ja kävivät tahallaan yhtämittaa vankien huoneessa.
Asianajaja oli hetkisen vaiti, nähtävästi haluten vastata täsmällisesti. Kukako on syyllinen? Ei kukaan, sanoi hän päättävästi. Jos valitatte yleiselle syyttäjälle, syyttää tämä kuvernööriä, jos valitatte kuvernöörille syyttää hän yleistä syyttäjää. Ei ole kukaan syyllinen. Minä aijon heti lähteä Maslennikofin luo ja sanon hänelle. No se nyt on kerrassaan hyödytöntä, sanoi asianajaja hymyillen.
Joka sana tuntui minusta kuin tikarin pistos ja täytti minut palavalla kostonhalulla innokasta syyttäjää vastaan; ja kuitenkin täytyi minun, kädet nyrkissä, kyyneleitä vuotavin silmin pysyä piilopaikassani. Niin, minä olin melkein kuolla häpeästä.
"Syytän kuningatarta murhasta ja verityöstä!" Kansan riemuhuutojen kaikuessa komea, kaunis nuorukainen veti miekkansa ja ojensi sen eteensä tuomarintuolia kohti. "Ja todistuksesi? Sano " "Seis, käräjäkreivi", kajahti vakava ääni. Vitiges tuli esille ja asettui syyttäjää vastapäätä.
Vahtimestari ei olisi häntä laskenut, vaan sanoi, että syyttäjä oli työssä, mutta Nehljudof, kuuntelematta häntä, meni sisälle ja kääntyen vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi tätä ilmoittamaan yleiselle syyttäjälle olevansa valamies ja että hänen oli välttämätöntä tavata syyttäjää erään sangen tärkeän asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat häntä.
Laki lepäsi, mutta kukaan ei yrittänyt polkemaan sen käskyjä jalkainsa alle. Toimeenpaneva valta oli käsiä vailla, mutta ei kenenkään mieleen johtunut, että nyt sopi menetellä mielivaltaisesti. Rikoksella ei ollut syyttäjää, ei tuomaria; nuo perin köyhtyneet talonpojat ja porvarit olisivat saattaneet herroina menostaa ja ottaa kaikki, mitä vielä oli jäljellä, mutta ei kukaan tehnyt sitä.
Etkö siis voi mitään tehdä asiaan? sanoi Nehljudof synkästi, muistaen advokaatin ennustaneen että kuvernööri tulisi syyttämään yleistä syyttäjää. Ei, kyllähän minä teen. Minä otan heti selvän asiasta. Sitä pahempi hänelle. C'est un souffre douleur, kuului vierashuoneesta naisääni, joka oli nähtävästi aivan väliäpitämätön siitä mitä puhui.
Oikeudenpalvelija selitti, että vankeja säilytettiin eri paikoissa, ja että ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti yleisestä syyttäjästä. »Minä sanon sitten itse ja saatan teidät istunnon jälkeen. Syyttäjää ei vielä kuulukaan. Mutta sitten istunnon jälkeen. Nyt tehkää hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti.»