United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, niin täytyi takastenkin yhtyä yhteen tahtiin. Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma nytkin. Ka-ka-ka! Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei väkisin. No, menehän sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan.
Keikautanko reen syrjälleen? Herra Jumala! ... elähän toki, Matti! No! ... elä nyt ... kyllä minä tästä pääsen! Pääsi Liisa siitä ylös ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista ja vei sen talliin. Vähän ajan päästä ilmestyi Liisa tallin ovelle. Teetkö sinä apetta tammalle? ... sepä hyvä ... anna minä kanssa hämmentelen. Osaan tämän minäkin tehdä. No, minä haen sitten vettä tammalle.
»Ka olisihan niitä huomenna ruvettava, mutta tulitikutkin tässä sattuivat loppumaan, niin millä häntä saanee tultakaan saunassa, kun menee loukuttamaan.» »Vai loppuivat teiltä tikut!» »Loppuivat. Eikä ole tässä tullut tuolla Ihalaisellakaan puotiin asiaa, jotta olisi tuonut tikkuja...» Hän katsahti penkillä nukkuvaan mieheensä ja kysyi varmuuden vuoksi: »Joko sinä Ihalainen teit tammalle appeen?»
Jussi jo hihkaisi: »Mutta perhanan kaunis tyttö se Karhutar olikin. Hei tamma! Viuhautappas vaan siinä häntääsi, senkin emälehmä!» ärjäsi hän lopuksi, tamman kujeista suuttuneena, antoi ohjaksen periä tammalle ja kiljaisi: »Hih tamma!» »Anna tamman heiluttaa häntäänsä, on tässä maailmassa tilaa. Hih, tamma... Hiiiiii!» hihkaisi jo Anttikin. Tamma alkoi juosta täyttä ravia. Ajettiin, ryypittiin.
Ja kun Antti oli noussut ja tammalle sanottu: prpoh! selitti hän: »Join markkinoilta ostin nämä kärrit siltä Keräseltä, mutta toisen aisan päästä vääntyy tuo raherauta...» Miehet ajoivat siitä edelleen äänettöminä. Jussi Vatanen ajatteli asioitansa, mutta Antti ei ajatellut mitään.
Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.
Anna Liisa siinä paistoi leipää, niin rupesi kärttämään, jotta menisit siitä nyt joutessasi vaikka ukko Hyvärisen luona käymään.» Jussi riemastui. Asia näytti rupeavan luistamaan itsestänsä. Hän mietti jatkoa, löysi sen ja sanoi: »Sinulla sitä ei ole vielä mitään hätää, kun on vielä oma Anna Liisa elossa.» »Onhan se siinä vielä ollut ... Anna Liisa.» Jussi Vatanen antoi tammalle ohjaksen periä.