United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elähän nyt, Marjueni, kyllähän minä sinusta ja lapsestasi huolen pidän. Katsotaanhan, kunhan kesään eletään. Olisit mieleinen minulle, mieleisempi kuin kukaan heistä ... vaikka onhan Anjakin... Elkäähän nyt, hyvä emäntä ... enhän minä... Heiltä oli molemmilta päässyt itku.
Tulee tietäjä isäänsä isompi. Tiehesi täältä. PANU Joko päästi? Elä pelkää, Jouko... Ei armoa, ei armoa! PANU Ei ole vielä ihan päässyt. Näitkö haltijan? PANU Etkö mitänä nähnyt? JOUKO Näin. PANU Mitä näit? JOUKO Näin papin. PANU Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa? Et häntä nähnyt? Et mitään kuullut? Elähän vapise! On paha ollakseni ... päätäni huimaa ... sydäntä etoo. PANU Etooko?
Ja kuka Jumalan luoma sen mahdin minulle antaisi että alkuun pääsisin ja mistä se aika minulle tulisi että lähteä oppiin. Ja nähtävä se olisikin, kun minä poikanulikkain kanssa koulupenkissä aakkosia piirtelisin. Tulisithan sinäkin katsomaan kun minä koulupenkillä könöttäisin kynä kädessä, tolkussa kuni porsaan keritsijä." "No elähän tee pilaa hyvästä asiasta. Sinä voit opetella ihan itse.
Olettehan nähneet, että se on karkoittanut ja raivannut ulos koko huoneen sisustan, ja minussa asuu salainen pelko, ettei se vieläkään ole rauhoittunut, vaan vaatii yhä uusia muutoksia, kunnes koko talo on uudestaan sisustettu." "Voi, rakkaani, elähän toki!" huudahti vaimoni nuhdellen; mutta Jenny ja Maria punastuivat, joskin nauroivat makeasti.
Nähtyään, että isäntää ei vielä nukuta, sanoi Malla: Missähän nyt tämän talon entinen Esko viuluaan vingutellee! Viime lauantai-iltana se tässä vielä oli tanssittanut tämän kylän nuoria. Soitolle sitä silloin tanssitaan, kun Eskon soitolle! Sama kuin porsasta hännästä vetäisi, sanoi Mikko. Elähän sano! virkkoi Mallan vieressä makaava Jertta.
Mene tiedä minkä Venäjän pohatan tytön sieltä vielä tuo. »Tuo», sanoin, »Tuo kerran semmoinen, jonka saatat suoraan kotiisi tuoda, elä häntä enää kalasaunallesi jätä!» Mitä te siitä minulle kerrotte ... mitä se minuun kuuluu? No, elähän nyt. Kävikö edes katsomassakaan? Ei iljennyt. Ymmärsi hävetä. Ja hyvä oli. Jos olisi tullut, tuosta olisi saanut. Sinäkö, orja, isäntääsi luudalla?
Ja kuka olisikaan voinut olla niin tekemättä, sillä "vanha suola janottaa, ja rakkaus ei ruostu." Elähän nyt vielä lähde, esteli Maria; odota, että isäkin sinut näkee ja että tiedämme, vieläkö hän sinua halveksii ... mutta ei hän sitä voi tehdä. Meitä ei pidä enää kenenkään eroittaman... Mutta en sentään sinua, armaani, enempää estä kotiasi menemästä.
Eikö ole ikävä kotoa lähteä? Lysti toki on. Elähän sano, jos vielä itket. Itse itket ennen. Ruuna tuodaan tallista, musta ruuna, kaikkien kotoisten muistojen valoisa keskus. Se on pyöreä kuin makkara, kauroilla täytetty, tiukka kuin säkki.
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Hän näytti joutuvan kokonaan pois suunniltaan. »So, so, poika», virkkoi hän. »Elähän nyt! Odota päivä tahi pari. En minä mikään noita ole, löytääkseni onnesi vellivadin pohjalta. Mutta annahan minulle aikaa päivä tahi pari, eläkä virka sanaakaan kellekään, niin toden totta teen sinulle oikeutta myöten.» »Hyvä juttu», vastasin minä, »siinä on kylliksi.