Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Teitä oli täällä samaan aikaan kolme orpoa, Antero, Karoliina ja Emma. Lukkarikin kuoli samana talvena ja vähää ennen kuin pastori. Karoliina ne muistaa nämä, mutta te Emman kanssa ette muista. Muistanhan minä sen, kun maisterin kanssa... No elkäähän nyt toki teititelkö toisianne, lapsuuden leikkitoverit. Muistanhan minä toki sen, kun Anteron kanssa kävimme marjassa.
Elähän nyt, Marjueni, kyllähän minä sinusta ja lapsestasi huolen pidän. Katsotaanhan, kunhan kesään eletään. Olisit mieleinen minulle, mieleisempi kuin kukaan heistä ... vaikka onhan Anjakin... Elkäähän nyt, hyvä emäntä ... enhän minä... Heiltä oli molemmilta päässyt itku.
Hän koetti katsoa oven raosta, mutta ne pysyttelivät koko ajan niin, että tupa esti näkemästä. Nyt hoilotti ukko: Ja vesi oli tyyni, kun rannalta läksin, rannalta läksin, Mutta merellä kävi tuuli Ulkona ulapalla purren keksin, purren keksin, Kultani tulevan luulin. Elkäähän nyt ... kuletaan hiljaa, niin ei kaaduta, hiljaa, hiljaa vain, kuului houkutteleva ääni sanovan.
Mutta se on mennyt eikä voi mennä menneen jälessä Kaisa, paremmin kun me muutkaan." "Jahtirannan mökki" keskeytti rovastinna. "Siitä oli jo illalla puhetta... No elkäähän nyt Kaisa niin kovin ruvetko murehtimaan. Ettehän vielä tiedä sitä surkeutta itkeä, mitä ei ole tapahtunut. Tulkaahan tänne istumaan! Ihmisiä sitä mekin olemme, eikä vaan entinen rovasti ja rovastinna.
"Järveen! Mielenhäiriössä kai? ei suinkaan muuten. Herrainen kuitenkin. Sitä se rovastinna on pelännytkin, että kunnian kukko ei laula siitä ihmisestä. Niinpään kävikin. No herra ihme kuitenkin... Rovasti ja kaikki herrasväki vielä nukkuu, kenelle siitä nyt sanoisi. Voi, voi sentään... No elkäähän lapsirukat nyt niin kovin itkekö, ihanhan sydämmenne halkeavat.
Minä annan ensi talveksi lehmän ruokolle, ja ennenkuin ennätät raivata omaa niittyä, saatte tehdä heinää meidän Metsäpuronniitystä. Eikä päivätöistä eikä arenneista pidetä tiukalla milloinkaan. Ne saatte suorittaa milloin jaksatte, kunhan vain pappinne itse maksatte. Elkäähän nyt emäntä, sanoin minä, ennättäähän niistä asioista vielä ... eihän siinä mitään kiirettä vielä...
MAIJU. Elkäähän menkö, saatte viedä tästä kirjeen samalla postilaatikkoon. Kyllä olette pitänyt kaunista siivoa taas. Ei totta jouva muuta kuin teijän jälkiänne korjaamaan. Mitä näitä tarvihti tähän pöyvälle riputella? Eikö ollut yhtä hyvä panna vaassiin heti? Täten saan nöyrimmästi kysyä, jos haluaisitte ottaa minut suomalaiseen teaatteriin.
Liisa kuletti konduktöörin ja kisällin avulla Matin vaunusta ulos. Kisälli kikatteli, kukatteli! Liisa itse voivotteli, ja konduktööri noitui... Elkäähän häntä edes, hyvä herra, noituko ... eihän se ole aina semmoinen ... miten lie nyt sattunut... Se raukka kun ei moneen vuoteen, niin mitäs se sietäisi, rukoili Liisa konduktööriä.
Mattikin seisottui katsomaan... Olivatpa siinä nyt yhtä suoraan osanneet hakata ... niin että tahtoi päätä pyörryttää... Ville käski likempää katsomaan. Elkäähän menkö, rukoili Liisa ja istuutui kiireesti tiepuoleen. Odottakaahan ... minä ... elkäähän ... eihän sitä avojaloin ilkiä. Antaa sen jäädä siihen kenkiään panemaan ... lähdetään me vain, sanoi Matti Villelle.
Onhan siellä kyllä moni kunnon mies käynyt», vastasi toinen. »Epäilemättä», jatkoi kapteeni, »ja koreatakkisetkin.» »Soo-o!» huudahti vieras. »Vai sieltä päin se tuuli käy!» Näin sanoen tarttui hän nopeasti pistooleihinsa. »Elkäähän olko niin kuumaverinen!» lausui kapteeni. »Elkää tehkö tyhmyyksiä ennenkuin näette onko sellaisia tarvis.
Päivän Sana
Muut Etsivät