Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mutta eikö todellakaan miehesi ole kertonut, kenen seurassa hän vietti eilisen illan? BERTHA. Ei, hän ei ole tahtonut sitä minulle sanoa. AMALIA. Ai, ai, ystäväiseni, tuopa kuuluu pahalta! Mutta älä ajattele enää koko asiaa koeta unhottaa kaikki tyyni! Puhutaan jotakin hauskempaa, iloisempaa! BERTHA. Hän siis kumminkin lyö korttia, niinkuin välistä olen pelännytkin.
En, enkä tiedä, jos sitä saankaan, sillä onhan epäilykseni jo mennyt niin kauas. Se alkoi pienemmillä ensin ja kasvoi kasvamistaan, jota jo olin pelännytkin. Minä koettelin alussa taistella sitä vastaan, turvausin entiseen rukoilemiseen, mutta ei sekään auttanut .. aloinhan jo epäillä tuotakin, jota rukoilin, mitä sitten enää oli jälellä.
»Te teke tili nyt! Onko Te nekenyt 'Töömeehen vaimo'? Minna Canth on oppetannut, kuinka me otta se oikkeus.» »On noita työmiehen akkoja nähty, vaan harvoja silmälasit päässä.» Tuntui se vähän oudolta, kun revolverilla uhattiin. Olisin kenties hiukan pelännytkin, mutta entuudestaan olin varma, ettei vaimoväki saa revolverilla sattumaan.
Pian sitten oli tyttö poissa, ja Bård jäi seisomaan yksinään lumottuna juuri kuin olisi unesta herännyt. Kummallista! Tämä jota Bård ei olisi milloinkaan uskonut ... hän, Gunhilda, joka oli niin erilainen kaikista muista, ... ja jota hän puolittain oli pelännytkin. Onko tämä nyt totta? Vai onko hän nähnyt unta? Onko hän ollut aivan huumeuksissa.
Se ei parane lääkkeillä. On toimitettava leikkaus, siinä on umpisuolen tulehdus ja voi olla vatsakalvon repeämäkin, sanoi hän kylmäverisesti. Aunon kasvot tulivat hätäisiksi. Yritti puhjeta äänekäs itku. Mutta hän koetti kaikin voimin hillitä ja sanoi: Leikkaus! Voi, hyvä Jumala! Leikkaus, ja vaiva on sisällä vatsassa! Johan olen pelännytkin, että kuolema... Muuta ei Auno saanut sanotuksi.
Samalla kun talonmyyntiajatus askarteli Jaakko Jaakonpojan mielessä kävi hän yhä säästäväisemmäksi. Martin mielialojen kehitystä katseli hän yhä kasvavalla epäluulolla. Aina siitä saakka kun Martti oli tilannut Pellervoa, varoi isä pojan ajatuksissa kapinahenkeä. Viime suvisten maanviljelysretkeilyjen jälkeen oli se henki kasvanut, kuten hän oli pelännytkin.
Hän oli sitä ajatellut, ajatellut. Oli kummastellut ja pelännytkin, kun tehdas- ja irtolaisväki toista kuukautta sitten oli houkutellut maassa raivoavan venäläisen sotaväen ryöstöretkille hänen kaupunkiinsa. Silloin Muttinen piileskeli. Hän vapisi, että pian hänenkin talonsa katosta tuli tupruaisi. Ja hän mietti, minne kyyristyä, perunakuoppaanko vai hankeen.
"Järveen! Mielenhäiriössä kai? ei suinkaan muuten. Herrainen kuitenkin. Sitä se rovastinna on pelännytkin, että kunnian kukko ei laula siitä ihmisestä. Niinpään kävikin. No herra ihme kuitenkin... Rovasti ja kaikki herrasväki vielä nukkuu, kenelle siitä nyt sanoisi. Voi, voi sentään... No elkäähän lapsirukat nyt niin kovin itkekö, ihanhan sydämmenne halkeavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät