Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän kumartui suutelemaan Nydia. »Sinä olet kiitollinen ja syystä; kuinka saankaan punastua tunnustaessani, että Glaukus on kiitoksesi arvoinen! Mene, Nydiani vie itse tämä kirje, mutta tule takaisin pian. Ellen ole kotona palatessasi ja tänä iltana voi niin käydä löydät huoneesi aivan minun huoneeni vierestä. Nydia, minulla ei ole sisarta, tahdotko sinä olla?»
Eilen oli näet syntymäpäiväni ja minä tulen sisään tänne huoneeseen... Mutta silmättyäni ympärilleni, mitä saankaan nähdä? Tämän kauniin taulun, jonka Julia on maalannut minun vähintäkään siitä tietämättä... Eikö se ole jumalallinen? Lääkäri katseli maalausta tuntijan silmällä.
Mutta mistä nyt saankaan siirappia, kun ei minulla enää ole rahojakaan, akka kun ei pannut enemmän mukaan kuin juuri täsmälleen siirapin hinnan? Kuinka uskallankaan nyt mennä kotia? Mari. Pyörtyikö se nyt siihen?... Pääkkö. Voi poloista! Mikä meille nyt tuleekaan neuvoksi? Mari. Onneksi on tässä vadissa vettä, muuta särvintä ei raukalla taida ollakaan! Pääkkö. Lienetpä oikeassa, Mari.
»On ihanaa, Apekides, että tulit», Ione huudahti iloisena. »Kuinka hartaasti olenkaan toivonut sinua tänne! Kuinka paljosta saankaan sinua kiittää! Mikset ole yhteenkään kirjeeseeni vastannut olet kieltäytynyt tulemasta tänne kuulemaan kiitostani! Oh! Sinä olet pelastanut sisaresi häpeästä! Mitä osaa hän sanoa sinua kiittääkseen nyt, kun vihdoinkin olet saapunut?»
DAJA. Teidän, teidän Rechanne? NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava häntä omaksi lapsekseni sanomasta! DAJA. Teill' onko yhtä hyvä oikeus myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte? NATHAN. Mihinkään parempaan ei oikeutta! Minulle onni, luonto kaiken muun on lahjoittanut. Vain tään omaisuuden oon itse ansainnut. DAJA. Kuin kalliisti, oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne!
Käteni ristin, katsoin tulta, syntyi minussa kuvat ihmisruumihista, joit' olin ennen nähnyt poltettavan. Oppaani hyvät mua kohden kääntyi. »Mun rakas poikani», Vergilius virkkoi, »asua täällä vaiva voi, ei kuolo. Sa muista, muistahan ... ah, enkö turvaan sua vienyt seläss' itse Geryonin! Lähellä Luojaa näin mit' aikaan saankaan?
Ei ollut mitään paikkaa eikä muuttamisen aikomustakaan, vaan nyt todellakin täytyy hakea paikan; saapa nähdä vaan josko tämmöistäkään saankaan, sillä tässä on rauhallinen paikka", tuumiskeli Katri mielipahoissaan. Elsa puraisi huultaan ja käänsi päänsä toisaalle.
En, enkä tiedä, jos sitä saankaan, sillä onhan epäilykseni jo mennyt niin kauas. Se alkoi pienemmillä ensin ja kasvoi kasvamistaan, jota jo olin pelännytkin. Minä koettelin alussa taistella sitä vastaan, turvausin entiseen rukoilemiseen, mutta ei sekään auttanut .. aloinhan jo epäillä tuotakin, jota rukoilin, mitä sitten enää oli jälellä.
Käteni ristin, katsoin tulta, syntyi minussa kuvat ihmisruumihista, joit' olin ennen nähnyt poltettavan. Oppaani hyvät mua kohden kääntyi. »Mun rakas poikani», Vergilius virkkoi, »asua täällä vaiva voi, ei kuolo. Sa muista, muistahan ... ah, enkö turvaan sua vienyt seläss' itse Geryonin! Lähellä Luojaa näin mit' aikaan saankaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät