Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta sen sijaan kuin tutkia oman sydämmensä kysymystä hän oli tullut ateistiksi ja oli suinpäin kiinni leipätyössä, oli tehnyt velan vastaisten tulojen toivossa. Ja uudestaan hänen piti punastua, tällä kertaa siihen määrään, että hiki nousi otsalle.
Hallin Janne se hoilottaa ja jalka on ulkona reestä, pappilan Manta se punastua voi Hallin Jannenkin eestä. Pappilan Manta se punastelee, kun Hallin Janne hoilaa, »Ja et sinä turhassa istu tyttö, kun istut polvilla noilla!» Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. Hallin Janne se kaupungista ne kulkuset uudet tuopi. Hei, Hallin Janne se ajelee sen Mantansa ikkunan alla.
Ettekö voi puhua suutanne puhtaaksi, herra! Mutta ilman pitkiä puheita! Antakaa pappien pitää rukouksia ja neitosten punastua. Teidän ylhäisyytenne on autuaasti nukkuneelta kuninkaalta saanut sormuksen... Sitä en muista. ... jonka hänen majesteettinsa oli pyytänyt jätettäväksi eräälle hänen henkivartioväessään palvelevalle upseerille. Herttua kosketti kädellään korkeaa otsaansa.
»Ei, hyvä herra» luen siitä pienen palasen, koska se on täällä »ei, hyvä herra, nuori te ette ainakaan ole! Nuoruudella on etu, joka teiltä kokonaan puuttuu: se taitaa vielä häpeästä punastua, jotavastoin vanhan korttia pelaavan »Papin» poskilla näkyy ainoastaan kevytmielisyyden puna ja ivan hymy, johon faunitkin ovat osansa antaneet.
Herra rowasti on puhunut mielestäni enemmän kuin kohtuullista olisi ollut". Rowastin wuoro oli nyt punastua. Hän tiuskasi lukkarille kaikella wirkamahtinsa painolla. "Tietääkö lukkari, kenen kanssa hän puhuu?" "Aiwan hywin; puhun herra rowastin kanssa, waikka en juuri arwollisen", lisäsi hän sitten ja lähti pois; ei kumpikaan, ei rowasti eikä lukkari jätellyt hywästi.
Ei, tämä on murhenäytelmä, herra kreivi, korjasi poliisimestari, ja siksi se jää, huolimatta kaikista yrityksistänne antaa sille hullunkurista leimaa... Te ette näyttele huonosti viattoman osaa ... vahinko vain, että teillä on niin epäkiitolliset katsojat ... mutta kaikkein parhaiten te kuitenkin onnistutte kuvaamaan kataluutta ja roistomaisuutta ... te käytätte rikoksentekijäin tavallisia keinoja syyn sälyttämiseksi toisten niskoille ... todellakin perin ritarillista menettelyä henkilöiltä, jolla on teidän säätynne ja sivistyksenne, herra kreivi!... Teidän tulisi punastua tämän naisen edessä, hyvä herra, jos teissä yleensä on yhtään häpyä!
Miksi ei häneltä ensin kysytty, tahtoiko hän onnettomuuksineen tulla yleisen huomion esineeksi? Mutta suutari oli taas päässyt alkuun ja jatkoi kasvavalla intohimolla puhettaan. Hän puhui marttyyreistä. Silloin kohosi Jaanan pää. Epäilemättä oli hänkin marttyyri. Se ei ollut mikään häpeä, jonka tähden tarvitsi punastua. Kunnia se oli, suurin mikä voi ihmisen osaksi tulla.
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrjästäkatselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut että kyllä nyt tiedän ja tytön olisi täytynyt punastua. »Ollaankos me nyt oikein ystäviä?» nuorukainen taasen kysyy. »Tuskin mitäs sitte?» »Minä vaan ajattelin, että jos me olisimme oikein ystäviä, niin minä kysyisin ei, en minä sentään kysykkään!» »Kysy, kysy vaan!» kehottaa tyttö uteliaana.
Ota tämä pieni ystävyyden-todiste eihän sinun sentähden tarvitse punastua! vieraalta, jonka ainoasti uhkaavilla aseilla, myrskyisellä merellä täytyi taistella itsellensä onnen saada sinulle vakuuttaa ihastuksensa!" Hän painoi kalliin sormuksen hänen sormeensa. Niilo rypisti silmäkulmiansa ja punastui, mutta ei sanonut sanaakaan.
Torpan siellä etäällä ylämaassa oli jo aikoja sitten ottanut haltuunsa isäntä, jonka maalla se oli. Siinä askartelivat jo toiset asukkaat. Mahdollisesti olisi joku laupias samarialainen ottanut heidät huonemiehikseen. Mutta sinnekin oli tietysti jo huhu Iikan kohtalosta tunkeutunut. Häpeästä he olisivat saaneet punastua synnyinseudullaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät