Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Minusta tuntui heti, kun sinut näin, niinkuin me olisimme olleet vanhat tuttavat en vaan muistanut nimeäsi ja pysähdyin sitä kysymään.» Kuinka kauniisti ja tuttavallisesti se nuorukainen hymyilee! ajattelee hän syrjästäkatselija. »Tummaksi tytöksi minua sanotaan», vastaa tyttö kainostellen, »mutta...» »
»Te...?» nauraa nuorukainen että porstua helisee. »Etkö sinä heti tuntenut, kun huomasit sormeni silmilläsi, että se oli 'sinä', joka takana seisoi?» Hän sanoo sen sellaisella tartuttavalla iloisuudella, ettei tyttökään voi muuta kuin nauraa ja hän, syrjästäkatselija, nauraa myöskin. »Olavi minä olen, Olavi ja 'sinä'».
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrjästäkatselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut että kyllä nyt tiedän ja tytön olisi täytynyt punastua. »Ollaankos me nyt oikein ystäviä?» nuorukainen taasen kysyy. »Tuskin mitäs sitte?» »Minä vaan ajattelin, että jos me olisimme oikein ystäviä, niin minä kysyisin ei, en minä sentään kysykkään!» »Kysy, kysy vaan!» kehottaa tyttö uteliaana.
»Minä vaan kysyisin että ... onko kukaan saanut sinua kädestä puristaa?» »Ei!» tyttö vastaa ja karahtaa punaiseksi. »En minä anna kenenkään kädestäni ottaa!» Kuinka hienosti taas senkin! ajattelee syrjästäkatselija. Ja kuinka kauniisti hän katsoo silmiin. »Voinkos minä siihen luottaa?» nuorukainen taasen sanoo. »Mutta pian minä siitä selvän saan annappas kätesi tänne!» »Mitä varten?»
»Iltaa!» sanoo nuorukainen ja nostaa hymyillen hattuaan. Ja hän syrjästäkatselija näkee kuinka tyttö punehtuu eikä osaa mitään vastata. »Kylläpä minä taisin tyhmästi tehdä!» virkkoo nuorukainen. »En minä mitään pahaa tarkottanut.» »Ei ei, ei se mitään; minä vaan niin säikähdin!» »Etkä ole enää minulle vihainen...?» kysyy nuorukainen. »En suinkaan, mitäs minä leikistä.» »Sitähän minäkin.
»Mutta missäs se sinun ikkunasi on...?» sanoo nuorukainen ja veitikka hymyilee silmässä »että minäkin voisin joskus ohikulkeissani niitä sinun kukkiasi katsella.» Tyttö avaa jo suunsa vastatakseen, mutta virkahtaakin sitte äkkiä: »Enpäs sanokkaan!» Voi voi kuinka hieno hän on! ajattelee syrjästäkatselija. En ole ennen semmoista nähnyt.
Ja hän syrjästäkatselija näkee kuinka tyttö jää hämmentyneenä seisomaan, kuinka hän sitte astuu hiljalleen porstuan ovelle ja katselee pihtipieleen nojaten kauvan nuorukaisen jälkeen. Satu on lopussa tyttö avaa silmänsä. Silloin loppuu aina se ihana satutunnelmakin, joka kiersi kuin lämmin maito hänen suonissaan, ja tuskaiset kysymykset kohottavat päitään. »Mitä minä teen, jos hän tulee?
Päivän Sana
Muut Etsivät