Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Mihin Hannu jäi?" kysyi Tapani Sofialta. "Olenko minä hänen paimenensa?" sanoi Sofia puol'ääneen. "On minulla kyllin sinunkin paimentamisessasi". "Joko taas?" sanoi Tapani. "Mitä olen tehnyt?" "Sinä rikot silmilläsi kuudetta käskyä vastaan", sanoi Sofia, vaivaloisesti hilliten vihansa. "Siitä puhutaan enemmän kotona. Mulkoile nyt niin paljo kuin silmistäsi lähtee".
"Ell'et sanojani usko, niin katso silmilläsi. Mutta vielä sortumuksen päivä sinullekin koittaa, ylpeä nainen," sanoi mies ja poistui. Mutta Ylpyttären sydämessä polttivat hänen sanansa. "Onko hän, sydämeni rakkain lapsi, tullut palvelijaksi Suomenmaan ryöstäjän, hänen, joka surmaa Suomen sorean kielen ja kietoo kielensä kahleet yli Suomen kansan ja Suomen sydänten?
»Te...?» nauraa nuorukainen että porstua helisee. »Etkö sinä heti tuntenut, kun huomasit sormeni silmilläsi, että se oli 'sinä', joka takana seisoi?» Hän sanoo sen sellaisella tartuttavalla iloisuudella, ettei tyttökään voi muuta kuin nauraa ja hän, syrjästäkatselija, nauraa myöskin. »Olavi minä olen, Olavi ja 'sinä'».
Sillä jos sitä tarkastat, niin voit paljailla silmilläsi selvästi eroittaa, mitenkä eri tähdet ovat niin sijoitetut, että ne muodostavat pään, kaulan, hartiot elikkä olkapäät, käsivarret, vartalon ja jalat, sekä vartalon vyötäisillä selvän vyön, jota sanotaankin "Orionin vyöksi". Tästä vyöstä riippuu miekan muotoinen ase, ja tämäpä se juuri onkin, joka sanotaan "Kalevanmiekaksi"; Kreikkalaiset siinä näkivät sen nuijan, jolla Orioni metsän villipedot tappoi.
Varovasti hän katseli ympärillensä joka haaralle, vaan ei havainnut voutia, joka istui kyyryllänsä puun tuuheain lehvien peitossa ja itsekseen nauraa virnoitteli turvallisessa piilopaikassaan. "Niin, niin, muljottele sinä vaan mustilla silmilläsi, koira," mutisi hän aivan hiljaa itsekseen. "Pääsithän kerta minun kynsistäni, mutta toisen kerran pidän minä sinut paremmin kiinni.
"Ei suinkaan, sillä näenhän minä lukea jos kuin hienoa pränttiä ja kirjoitusta." "Koetasta katsella nyt silmilläsi ja kuunnella korvillasi, näetkö ja kuuletko mitään!" Poika katseli ja kuunteli. "En minä näe enkä kuule mitään", sanoi poika. "Etkö puitakaan metsässä?" "Niitä näen." "Minkälaisia ne ovat?" "Ne ovat suuria, siroja puita."
"Tehdään kuin tahdot, ja hyvä asia on, että tämä siunattu rauhallisuus, joka meillä on täällä, ei mene mukaamme, vaan on meitä taas odottamassa, kun palaamme kotiin". "Ja sinä, minun äitini", keskeytti Lents, "sinä olet meidän rauhamme haltiatar ja katselet meihin uskollisilla silmilläsi ja sanot: Jumalan kiitos, lapseni, että olette noin, ja pysykäät vaan semmoisina elämänne loppuun".
"Eikö filosofin sielu siis tässäkin pidä ruumista sangen arvottomana ja sitä karta, ja pyrkii vaan itsekseen päästä?" "Siltä näyttää." "Mutta mitenkä on, Simmias, laita tämän: sanommeko löytyvän jotakin ehdottomasti oikeaa vai ei?" "Sanomme kyllä, Zeyn kautta!" "Ja ehdottomasti kaunista sekä hyvää?" "Mitenkäs ei?" "Oletko koskaan silmilläsi nähnyt mitään näistä?" "En koskaan", vastasi hän.
Tässä talossa ei ole yksi sen parempi isäntä kuin toinenkaan. Vai ei ole. Minä koettelen. Sinä saat nähdä silmilläsi, mitä isännöimistä sinulla on. Ja sen näet, ennenkuin uskotkaan. Malisen sanat ja koko olemus osoittivat, että armahtavaisuus oli kerrassaan loppunut. Anna Liisan sydämelle tuli raskas huoli. Hänen vanhin poikansa menee aivan kohta tässä turmiolle.
Niin, se olit sinä, siitä ei ole apua, että noin mulkoilet silmilläsi, sinäpä se olit, sanon minä, taikka isäsi, taikka äitisi, taikka veljesi, taikka sisaresi, taikka joku muu tuota kirottua sukuasi. Nyt sinun pitää kuoleman, kuuletko konna, lurjus, verikoira! Tuossa tuossa saat veitsen," ja kuni salaman leimaus syöksee veitsi suden sydämeen. Kuoliaana susi kaatuu selälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät