Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kuin pelästyneet lapset samoavat ihmisrukat sitä kohti, saapuvat paikalle, näkevät uskollisen paimenensa soittavan, alkavat rauhoittua ja tuntea päässeensä turvaan.
Paimen astuu edeltä, kutsuu lampaitaan monella, hyvin erilaisella ja varsin omituisella äänellä, joita lampaat tuntevat ja seuraavat paimentansa. Ne äänet ovat sellaiset, että kukaan ei voi niitä matkia: Vieras, olkoonpa hän niihin kuinka hyvänsä tottunut, ei saa houkutelluksi lampaita pois hänen luotansa. Lampaat aina tuntevat oman paimenensa äänen.
Silloin armon, iki-armon päivä Paistaa kirkkahasti Siionissa, Silloin loistaa vuori Juudan maassa Sekä Galilean kunnahilla Tuhannet ja sadat ihmislaumat Paimenensa, Juudan lohduttajan, Vapahtajan käypi kantapäillä. Halukkaana hameen hulpioihin Kosketellen vaiennella vaivat.
Karja ammui levottomana ja rupesi lähtemään kotiin päin, jättäen pienen paimenensa synkän metsän yksinäisyyteen lepäämään. Ukkonen rupesi aina kovemmin jyrisemään ja salamat kävivät taajempaan, vaan Iiri nukkui raskaasti, kunnes kova raesade hänen herätti. Hän katseli hämmästyneenä ympärilleen hieroi silmiään mutta lehmiä ei näkynyt. Hän huusi: »Mustike, Kirjo, hoi!
Ruskea, takkuinen koira juoksi haukkuen ja häntäänsä heiluttaen hänen luokseen. "Minä lähden heti", virkkoi paimentyttö hymyillen ja silitti koiran päätä. "Ah lampaat kyllästyvät pikemmin ruohoon kuin heidän paimenensa ajatuksiinsa. "Eteenpäin vain: Lumikko! Olethan sinäkin jo täysikasvuinen."
Ja hiljaa kuin hiiret, teki Sakarin herättämä väki nyt paimenensa vuoksi työtä Jussi Punnitun ehdokkuuden hyväksi, kilpailivat vallesmannin lähettiläiden ja puoluelaisten kinterillä kaikkialla, Punnitunkin tietämättä, nöyrinä, ahkerina, ja asia näytti lupaavalta. Puuhattiin ja touhuttiin molemmin puolin kiihkeästi, kuten aina asiassa, josta riippui valtion olemus ja koko kansan elämä.
"Mihin Hannu jäi?" kysyi Tapani Sofialta. "Olenko minä hänen paimenensa?" sanoi Sofia puol'ääneen. "On minulla kyllin sinunkin paimentamisessasi". "Joko taas?" sanoi Tapani. "Mitä olen tehnyt?" "Sinä rikot silmilläsi kuudetta käskyä vastaan", sanoi Sofia, vaivaloisesti hilliten vihansa. "Siitä puhutaan enemmän kotona. Mulkoile nyt niin paljo kuin silmistäsi lähtee".
Hän sanoi itsellään olevan sodanjumalan miekan, jonka hänen paimenensa löysivät maasta, ja tarina kertoo, että kun hän sitä salaperäistä miekkaansa sysäsi maahan, niin kaikki maan kansat vapisivat. Lakkaamattomilla sodilla valloitti hän itselleen valtakunnan, joka ulottui kauas Skytian sisämaihin ja syvälle Germanian metsiin.
Kansanvaltaiset harrastukset eivät kukkuloilla saavuta sitä vastakaikua, minkä ne saavuttivat laaksossa. Mutta ne, jotka ovat jääneet laaksoon, alkavat nurista siitä, ett'eivät he enää kuulekaan niitä tuttuja ääniä, joilla heidän paimenensa heitä ennen houkutteli. Sanomalehtimies, jonka pää nyt on pilvissä ja jonka kuitenkin täytyy pitää jalkansa maassa, joutuu ristiriitaiseen asemaan.
NYYRIKKI. Kellen annoit sen? KULLERVO. Ajattarelle. NYYRIKKI. Ellös juonitelko. Tämä karja, sen tiedän, on Ilmarin ja sinä hänen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi riennä, vaikkas näet, kuinka pedot heitä ahdistavat. Mies, miksi seisot tässä niinkuin ei mitään tapahtuis? KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon. NYYRIKKI. Tätä kootessas kohtaa Ilmaria vahinko näin ankara.
Päivän Sana
Muut Etsivät