Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Toisia pätkiä ilmestyi entisten sijaan, semmoisia kuin: "vai heinäajaksi piimää, toisna päivänä oli vielä toista korvoa; hyvästi ne lypsävät meidän lehmät; punikki varsinkin ja kirjo kanssa; mutta kirjo se kumminkin pitää syksyllä tappaa mikä niitä kahta jaksaa talven yli elättää. Lähtee siitä kirjosta lihaa koko joukko ja entäs nahka? Hyviä kengäksiäkin siitä pitäisi lähteä kirjon nahasta."
Ja osaatko lypsää loppumaidon aivan tyhjäksi?" Miranda itsepintaisena ja ilmeisesti epäilevänä jatkoi. "Annahan kun koetan", sanoi Taavi. "Antaa hänen saada vanha Kirjo, Miranda. Ehkä hän saa sen lypsetyksi siinä kuin me muut", arveli Kirsti.
Jo on Kirjo kiini pantu, Karjo kaarehen rakettu, Haluna hakahan saatu; Jo nyt jouvunki tupahan Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki, jo, jo. Hämehen kävijä. "Kuulin kummat, näin imehet, Hämehessä käyessäni." "Mitä kuulit kummimmia, Mitä näit imehimmiä? "Sitä kuulin kummimmia, Sitä näin imehimmiä Siat sotki taikinata, Emännät sikana röhki, Porsas lattian lakasi, Piiat pakinassa makasi."
Kaikk' on hiljaa, taloset veräjineen vetehen kuultaa. Tähdille yksikseen Halli vain haukkuu. Arasti akkunan alla tyttönen hiipii niitulla kimaltavalla. Kaiu merihelmein kannel, vieno virpiviita soita! Maa ja taivas, kaikk' on täynnä mielikuvain karkelolta. Kutoo kuudan kirjo vöitä, heittää helkkyväistä routaa. Unet jäisen veden reunaa niinkuin joutsen parvet soutaa.
Karja ammui levottomana ja rupesi lähtemään kotiin päin, jättäen pienen paimenensa synkän metsän yksinäisyyteen lepäämään. Ukkonen rupesi aina kovemmin jyrisemään ja salamat kävivät taajempaan, vaan Iiri nukkui raskaasti, kunnes kova raesade hänen herätti. Hän katseli hämmästyneenä ympärilleen hieroi silmiään mutta lehmiä ei näkynyt. Hän huusi: »Mustike, Kirjo, hoi!
Syö vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi; toinen syö sianlihoa: tulet muita sirkeämpi; kolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi. Astu aittahan mäelle aukaise parahin aitta ! Siell' on arkku arkun päällä, lipas lippahan lomassa. Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta: siin' on kuusi kultavyötä, seitsemän sinihamoista. Ne on Kuuttaren kutomat, Päivättären päättelemät.
No, mitä minä laulan? Matti. Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua. Liisa. No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta? Kaikki. Tahdomme. Liisa. Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne! Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne! Omena ja Karjo, tulkaa tänne!
Kirjo lypsettiin vähän myöhemmin kuin edellisenä aamuna, sillä nyt ei ollut Iska kotona, ja kahvipannu porisi iloisesti liedellä. Sitä kokittaessaan muisteli Leenakin entisiä nuoruuden aikojansa. Tulisista hiilistä näytti hänelle irvistelevän milloin minkin entisen ihailijansa kasvot.
Vanha Kirjo ei eläissään ole meille antanut täydempää kiulua. Taavi, sinä osaat lypsää. Käy ja lypsä Mikko, se mustan ja valkoisen kirjava, minun edestäni. Minä jätän sinut tänne Mirandan kanssa lypsyä lopettamaan, ellette rupea riitelemään; minä sillä välin menen ja laitan teille oikein tavallista paremman illallisen, ehkä sitten taas pian käyt luonamme.
Taivas oli kirkkaan sininen ja linnut lauloivat ilosäveleitään; kuusten raskaissa oksissa kastehelmet kimaltelivat, ja kaikki tuo omituisesti vaikutti Iiriin. Ei hän tietänyt, mistä se tuli, mutta hänen sydämensä tuntui vain niin keveältä tässä suuressa Tapiolan salissa, että hänenkin täytyi laulaa, vaikkei äänensä erittäin iloiselta kuulunut: Hoi, hoi, Rusko ja Kirjo!
Päivän Sana
Muut Etsivät