United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etenkin alkusoinnun käyttämisessä hän menee sopivaisuuden rajan yli, sillä usein tapaamme kolme, jopa neljäkin samalla äänteellä alkavaa sanaa säkeestä. Esimerkkeinä mainitsemme muutamia säkeitä: »Vaivutettu vieras valda.» »Jännittävät joutsen jäykän.» »Kansa-kunnat kaukaisetkin.» »Leipsin laajan laitumella joukot jalot juondehissa.» »Koska kukin kansa-kunda.»
Lemminkäinen ryöstää vaimokseen Saaren suurisukuisen neiden, vaan hylkää hänet jälleen ja lähtee hänkin kosioretkelle Pohjolaan. Hänelle määrätään monenlaisia ansiotöitä; viimein hänen tulee ampua joutsen Tuonelan joelta, kuolleitten valtakunnassa; mutta eräs karjanpaimen, jota Lemminkäinen on loukannut, surmaa hänet ja heittää hänen ruumiinsa Tuonelan jokeen.
"Sinä kadotit sormuksen", sanoi joutsen ystävällensä; "nyt lepää se järven syvyydessä, minä en voi sitä löytää". "En minä sitä tarvitse, eikä äitinikään, sillä nyt juuri istuu kuolema hänen sänkynsä vieressä ja auttaa häntä irroittamaan yhdistyneitä siipiä!"
Iso ottaisi ikäni, Emo pääni halkaiseisi, Veikko veren vuoattaisi, Sisko silmän kaiveleisi. Kuti, kuti, kultaseni, Tääll' on nuori neitosesi; Sopisipa suuta antaa, Kun oisi kahella valta. Katso'pas tätä tytärtä. Kuti, kuti, sulhaseni, Punaposki poikaseni! Katso'pa tätä tytärtä;. Tästä kasvavi kananen, Tästä joutsen jouahtavi, Sorenevi kunnon sorsa.
Ah nyt ylös-alasin on mailma käynyt, on pimeys ja kauhistus vaan. Kehnostellen peittelee Suomi kasvojansa päivän edessä ja ylkäni, mi lähti ulos puhtaana kuin joutsen auringon paisteessa, nyt väikkyy, huojuu esiin mustana kaarneena ja katsahtaa kuin se mies, joka teki täällä suurimman, suurimman synnin: murhasi oman armaan äitinsä. Niin olen uneksunut, Anian, ja uneksun lakkaamatta.
Miten keskelle Hornan hovia on tuo joutunut joutsen kuolematon? Hän untako näkee nyt valveillaan? Kuink' astunut taivas on alle maan? Hän muistavi, kuinka jo vanhastaan oli kiintynyt hän Polyhymniaan, miten rakkain neidoista runouden tuo' hälle ol' immyt ijäinen. Siks, kuin meren saartavi myrsky-yö, nyt häntä tuska ja häpeä lyö, ja kuin yölongat ukkosen, urat kaartuvat urhon kulmien.
Joutsen, joutsen salmelle saapi, allipa ruovon rintaan. Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas astuvat keskelle. MERTSI Tervehtii vaakunalla: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve! VEENI-NUORISO Terve! VEENI-KANSA Terve!
Ja sitten se joutsen vei tytön sen pojan luo ja se poika oli kuninkaanpoika ja se otti tytön morsiamekseen ja vein kuninkaan linnaan, joka oli siinä puutarhan keskellä, ja siellä ne elävät... Mutta se oli hyvin hyvä tyttö, aina ollut tottelevainen äidilleen.» Päivä hulmahti paistamaan täydeltä terältään. Valoisaksi muuttui tupa, ja kirkas ikkunan kuva ilmestyi lattialle.
Vielä kerran nosti hän oikean kätensä vartoi muutamia silmänräpäyksiä, sillä välin kuin kumppanit hengittämättä katselivat milloin häntä, milloin valaskaloja, ja heitti yht'äkkiä harpuunansa pedon mustan harmaasen selkään semmoisella voimalla, kuin se olisi ollut joutsen lennättämä nuoli.
Kyllikseen kun katsellut hän oli virran kuvaa, hyvillä mielin hymyvää, kuin omena punastuvaa, hetkeksi hän heloposkin kasvot käsiin peitti. Aukasi aamunuttunsa ja hapset hajan heitti. Kohta Aino-neitinä hän aaltoloihin astui. Värjyi iho valkea, kun jalka kaunis kastui. Souti sotka järveä ja joutsen meren rantaa. Soreammin virran aallot Anja-rouvan kantaa.