Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä vainen neito nuori, Elä kasvava kananen, Pyyä sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Pyyä sulhoa sulolla, Miestä mielisiivollasi, Tavoilla tasaista miestä, Ku'onnalla kunnollista!"
Eipä suussa Suomen kansan Maistanut mesi makia, Kun on pietty piipun pohja, Tupakalla turmeltuna; Vaan jos lintu liikkehillä Olis entinen elossa, Soisi vielä Suomalaiset Näkevänsä näillä mailla: Viel' on mielessä monella, Huulilla maku hunajan. Lennä vielä lempilintu, Tänne kaunoinen kananen, Kuin oot kauvaksi saonna, Lentänynnä loittomaille, Yheksän meren ylitse, Meren puolen kymmenettä!
Häntäpä hemmoittelikin täällä tuo äsken mainittu papin tytär Karpelan sulotunteidensa esineenä vieläpä sillä seurauksella, että "Meni jo myö'en myöty neiti, Kanssa kaupattu kananen," ja niin tuo neiti, oltuaan "Käyäs kättä antamahan, Kiivas kihlan ottelohon, Sormuksen sovittelohon," joutui Huttulan Jussille iänikuiseksi "kainaloiseksi kanaksi."
KONRAD. Nämäthän oli teidän onnen-arpanne tällä tiellä; mutta saattaa se myöskin teille monta haittaa ja vastusta. FOKAS. Ilmase minulle kaikki. KONRAD. Katsokaat, teidän puolisonne alat siellä voimallisena kotkana väikkyy ja vallitsee teidän ylitsenne! FOKAS. Mitä sanot? Minä kotkaksi, kurja kananen? FOKAS. Hän vallita minua?
Minä kuulin toissa päivänä, kuinka nuorukainen moitti erästä nuorta vaimoa hänen huolimattomasta puvustaan. 'Kah, sanoi tämä, 'mitä siitä nyt enää? Minä olen jo kaupattu kananen, täytyyhän ukkoni tyytyä minuun semmoisena kuin olen. Ikäänkuin pukeutuisimme huolellisesti ulkonaisen tarkoituksen vuoksi, ainoastaan toisia varten, eikä sen tähden, että oma luonto, oma kunnioitus sen vaatii.
Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi.
Hän tiesi mitä se Ameriikkaan meno merkitsi, sillä monesti oli Kananen uhannut mennä sinne akkaansa pakoon, kun hän oli sitä kovistellut väkijuomien väärin käyttämisestä. Sääli hän nyt Anna Liisaa, joka oli muitta mutkitta jäänyt leskeksi. Hän huudahti: »No niinkö se nyt heittikin koko talonsa ja eukkonsa ja itse meni! Vai semmoinen mies se olikin, sekin Ihalainen!»
Laulan ehkä voiessani, Keikun kehtaellessani; Ehk' en toiste voine'kana, En toiste kehanne'kana, Kun tulen ison ijille, Emon varrelle vajenen, Nousen ohkaen olilta, Kättä pieksäen pehuilta, Voivotellen vuotehelta Kun tulen tutisevaksi, Saame sanan kantajaksi, Penkin pään pitelijäksi, Joka nurkan nuohkijaksi. Meistä kasvavi kananen.
Ajoa ratustelevat kahen miehen rantamaata: kuului rannalta kujerrus, valitanta valkamalta. Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Siell' on impi itkemässä, kana kaikerrehtamassa! Joko käymme katsomahan, likeltä tähystämähän?" Itse astuvi likemmä, meni luota katsomahan. Eipä impi itkekänä eikä kaikerra kananen: oli pursi itkemässä, venonen valittamassa.
Tottapa se Kananen oli siihen vetänyt oikein paksulta lantaa ja mutaa, kun se niin puhui», sovitteli Anna Liisa edelleen. Puhetta jatkui eri asioista, kunnes oli jo aivan lauhduttu. Ja silloin uskalsi Anna Liisa pyytää: »Olisit nyt tässä joutessasi kotimiehena, niin minä menisin peräämään sitä Ihalaista, onko hän ojaan pudonnut vai missä se vetelehtää!»
Päivän Sana
Muut Etsivät