United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen, Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa, Sekä kansa kasvavainen, Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. Juomarin toimi.
PORMESTARINNA. Ja kuka hänet valitsi? PORMESTARI. Johtokunta, johon en kuulu minä. POMMERI. Minä johtokunnan esimiehenä en lausunut puoleen enkä toiseen, mutta sinä, kanttori! KANTTORI. Minä puolustin, mutta minä luulin häntä toiseksi mieheksi, ideaaliseksi mieheksi. POMMERI. Siinä sinä nyt näet, mihin niillä iteaaleilla pääsee! Ei, rinsiippi se olla pitää! Jos olisi pietty rinsiipistä kiinni
Jos nyt laulan joita kuita Ulkomailta mainituita, Nämä oisi ouot kuulla, Sekä surkiat sanoa, Vesi silmihin veäksen, Purot päästä puhkiaapi. Siell' on juhlina jyrytty, Pääsiäisnä päitä lyöty, Pyhät käyty pyssy käissä, Sapatit sapeli vyöllä, Sunnuntaina surmattuna, Juhannussa verta juossut, Papit pantu pilkan alle, Arkkipiispat ammuttuna, Ruhtinaat rumasti pietty, Ministerit miekoin lyöty.
Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit vastahan Klaulle. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?" "Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll' on meillä tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat."
Hän oli muun muassa hankkinut itsellensä täydellisen öljy-nahkaisen puvun ja matala-koppaisen olkihatun, joka oli pietty tai voideltu ulkopuolelta. Tässä karkeassa asussa, tavallinen merimiehen kiikari kainalossa ja silmät viekkaasti taivaasen päin luotuina, niinkuin hän olisi tähystellyt, tulisiko paha sää, näytti hän tavallansa paljon enemmän merimieheltä, kuin Mr. Peggotty.
Lalli kun tuli kotia, Tuo Lallin paha emäntä, Vanha naara, vaimo valski, Kantoi kieltä kelvotonta, Valehteli vanha naara: "Jo kävi tässä ihmisiä, Täss' on syöty, tässä juotu, Tässä purtua pietty: Ruoka-ruotsi, syömä-saksa, Kiertolaiset kelvottomat, Joivat oluen kellarista, Vettä viskasit sijahan, Kakun söivät kammarissa, Kiven vierrytit sijahan, Veivät heiniä laosta, Heitit hieta'a sijahan, Kauroja hevosen syöä, Saivat santa'a sijahan."
Klaus tuo tuli tupahan Miekalla oven avasi, Tupellansa kiini tunki. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"
Eipä suussa Suomen kansan Maistanut mesi makia, Kun on pietty piipun pohja, Tupakalla turmeltuna; Vaan jos lintu liikkehillä Olis entinen elossa, Soisi vielä Suomalaiset Näkevänsä näillä mailla: Viel' on mielessä monella, Huulilla maku hunajan. Lennä vielä lempilintu, Tänne kaunoinen kananen, Kuin oot kauvaksi saonna, Lentänynnä loittomaille, Yheksän meren ylitse, Meren puolen kymmenettä!
Piiloss' on paha pietty, Kannon alla kasvatettu." Löi sitte häristämättä, Pieksi pihlajakepillä, Hakkasi kotahalolla. Sain kerran kesässä maata. Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä! Vaan ei tuota kaikki toivo, Ei anoppi ensitikänä; Tuota toivoi suuri appi, Tuota ankara anoppi, Kun oisi päivä päätä vailla, Yöt' ei kertana kesässä.
Me olemme kumpainenkin Kankaanpään lautamiehen poikia, vaikka: Toinen on keinussa soudettu, toinen on lehdosta noudettu; toisen äit' oli vihille viety, toisen kantaja piikana pietty. Hän vaipui jälleen äänettömyyteensä ja tuijotti kankeasti hehkuvaan tulennokseen. Minä kohensin kekäleitä, ja kun muuan paakku taas kimmahti maahan, nosti hän sen sieltä vikkelästi ja nakkasi takaisin uuniin.