United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Missä se mies sitte piilee?» »Taidatte tuntea hänet ainoastaan synnyinnimeltään. Herra von Schranden oli hän ennen » Savinen haarikka putosi Felix Merckelin kädestä murskaksi nuoren Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle hänen jaloilleen.
Mökki itse ei kyllä tainnut olla paljoa surkeampi entistään; olihan seinät vain hiukan mustemmat ja akkunoiden paikkauspäreet hiukan ruskeammat tavallista, mutta savinen katajakenttä mökin vieressä oli semmoisessa siivossa, jott'ei mihin panna.
Harmaa, synkkä ja yksitoikkoinen on hänen maansa; sillä se on savinen ja hetteinen, ja ainoastaan kyläin ja kaivannoiden ympäristöillä kohoaa yksityisiä puuryhmiä. Meri, järvet, kaivannot ja haudat tekevät ilman kosteaksi, ja taivas on usein savuinen.
Se on ruma tie, joka sinne saattaa, ohi tarhan ja siinä märehtivän lehmikarjan, savinen ja likainen, ja reunat ovat paljaiksi jyrsityt, mutta minulle on se mitä ihanin toiveitteni tie, joka kuljettaa minut salaperäisiä seikkailuja kohti. En kertaakaan lähde sitä kulkemaan rauhallisin rinnoin, vaan aina on sydämessä hoppua ja aavistusta.
Tällä sananlaskulla välistä armonalaisetkin itseänsä kuvailevat, ei olevankan valitsemista, vaan ottaminen, jos mitä saavat; taikka toista sananlaskua myöten: Käydä käsketyn pitävi, olla nöyrän neuvottavan. Ei salli savinen pelto koreata kuokkijata, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeata. Vertaelee ei käyttävän talonpojalle herroina elää, joka kyllä onkin tosi asia.
Aitassaan hänellä oli suuri, savinen ruukku, sen hän nyt otti, pani rahat ruukun pohjalle ja täytti astian oliiveilla. Sitten hän sulki ruukun visusti ja meni naapurinsa luo, joka oli hänen hyvä ystävänsä. Olen aikonut lähteä Mekkaan, kertoi Ali Chodjah ystävälleen, Mustafalle, tokko ottaisit tämän ruukun talteen ja säilyttäisit sitä, kunnes parin kuukauden kuluttua palaan takaisin?
MEFISTOFELES. Kuink' iloinen tuo katti rukka ois, Jos arpapelihin se päästä vois! Maailma näin Ylös- alaspäin Yhä vierähtää Ja kierähtää! Kuin las' kilisee Ja särkyilee; On onttokin; Se tältä kohtaa Heleenä, hohtaa Tuost' enemmin. Oon hengiss' mie, Vaan toisin sie. Se, poikasen', On savinen: Mee tieltä pois, Tai vie sun piru; Se särkyä vois, Sun tappaa siru! Mitä, teet sä veijari?
Eip' on maaten maa pietty, istuen isosen pelto; ei suannut suuri pelto, maa ei sallinut savinen miestä verkaista vaolla, koriata kuokan päässä, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeaista. Nyt tämä nykyinen kansa, sekä kansa kasvavainen, maaten maitansa pitävät, penkin päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, itroina isonsa pellon. Kanteletar. Kelle mä sanon suruni?
Eihän se salli savinen pelto koreata kyntäjätä. Kyllä tätä ei minulla tule asiaksi asti tehdyksi. Siksi vain, että saatan sanoa, että olen sitä minäkin tehnyt, sanoi rovasti ja lopetti kuokintansa. Mutta katseli kauan aikaa, miten musta palo rupesi muuttumaan aivan mullan näköiseksi. Mustat kannot mulloksen keskelle vain jäivät itsepintaisina tököttämään.