United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virren kiittäjälle ja moittijalle. Siin' oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani! Ken tätä virttä kiittänevi, Laulua ylistänevi, Sille poika syntyöhön Kyntäjäksi, kylväjäksi, Vastaskoivun valkoiseksi, Meren kaislan kaunoiseksi, Viisahaksi, kun isonsa, Läpi käymähän keräjät, Jutut julki jaksamahan.
Eip' on maaten maa pietty, istuen isosen pelto; ei suannut suuri pelto, maa ei sallinut savinen miestä verkaista vaolla, koriata kuokan päässä, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeaista. Nyt tämä nykyinen kansa, sekä kansa kasvavainen, maaten maitansa pitävät, penkin päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, itroina isonsa pellon. Kanteletar. Kelle mä sanon suruni?
Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa Sekä kansa kasvavainen Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. Puhtaus.
Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen, Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa, Sekä kansa kasvavainen, Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. Juomarin toimi.
Mataleena neito nuori Kauan hän kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä hyvän isonsa, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta Hänen korkokengillänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hienohelmallansa, Toisen hirren päänsä päältä Hänen kultakruunullansa; Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyästä kulutti Hopeapäällä veitsellänsä.
Kullervo Kalevan poika Tuop' on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon, Vasten kieltoa isonsa, Emonsa sitäi enemmin.
Jopa juohtui mielehensä, puuttui aivohon ajatus käyä Untamon kylähän, kostoa isonsa kohlut, ison kohlut, maammon mahlat, itsensä pahoin-piännät. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vuota, vuota, Untamoinen, maltapa, sukuni surma! Kun tulen minä sotahan, tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kekälehiksi?" Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko.