Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Aina hän oli miestään jumaloinut, mutta niin kauan kuin tämä oli miehuutensa parhaissa voimissa ja hänen elämänsä oli onnellinen, oli tuo lujaluontoinen vaimo taivuttanut hänen levottoman, häilyvän henkensä kuin meren kaislan lujan tahtonsa alle. Siihen aikaan oli oppinut ja pelätty Messenius ollut aimo tavalla akkavallan alla. Nyt olivat osat vaihtuneet.
Virren kiittäjälle ja moittijalle. Siin' oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani! Ken tätä virttä kiittänevi, Laulua ylistänevi, Sille poika syntyöhön Kyntäjäksi, kylväjäksi, Vastaskoivun valkoiseksi, Meren kaislan kaunoiseksi, Viisahaksi, kun isonsa, Läpi käymähän keräjät, Jutut julki jaksamahan.
Ammuu, huusivat ne. Luulivatko ne Tuttemujta koiraksi? Melkein se siltä näytti. Koirat kun aina haukkuvat lehmiä ja näykkivät niitä jaloista, niin lehmät ovat koirille vihaisia. Mutta eipä Tuttemuj hätäillyt. Mistähän asetta saisi? Kivellä oli aallon tuoma kuiva kaisla. Hän otti kaislan aseeksi. Ase oli urhon vertainen. Ammuu, sanoivat lehmät, ja härkä mylvi.
Ja niissä ajatuksissaan noukki hän hauenkukan kokan edestä, tarttui lumpeeseen tai taittoi kaislan mennessään viistättäen niitä pitkät matkat venheen kupeella. Kun lähestyttiin kotirantaa, näytti siellä kaikki, uimahuone, venheet, sauna ja nuottakota, niin omituisen myhäilevältä, kuin olisi niiden sisään lukittu jotain hyvin kallista ja salaperäistä.
Tulimme tuosta rantaan autiohon, min merta purjehtinut mies ei koskaan, ken oisi palausta ymmärtänyt. Mun vyötti hän tuon toisen tahdon mukaan. Oi ihme! Heti kun hän kumartuen valitsi kasvin nöyrän tuon, jo kasvoi samalla toinen toisen kaislan sijaan. Toinen laulu Jo Päivä painui taivaanrantaan, jonka meridianin piste korkein päällä Jerusalemin päilyvi, ja yöhyt,
Matkamies ei juuri näyttänyt olevan halukas käymään öisiin iloihin osalliseksi ja aikoi jo lähteä eteenpäin, kun häneen äkkiarvaamatta takertui eräs linnan palvelijoista, jonka vihreässä takissa riippui kaislan jäännöksiä: nähtävästi hän oli päivän huvituksissa näytellyt jonkun vedenhaltian osaa.
Vaunujen oikealla puolella oli matala kalastajamaja melkein kokonaan tiheän, pitkän kaislan peitossa, jonka läpi aamutuuli huokaillen puhalsi ja heilutti korsien huojuvia päitä. Merkillistä! Hänestä tuntui, että ne varoittivat häntä ja viittasivat häntä poistumaan niiden takana olevan järven tienoilta. Dolios oli mennyt majaan.
Tulimme tuosta rantaan autiohon, min merta purjehtinut mies ei koskaan, ken oisi palausta ymmärtänyt. Mun vyötti hän tuon toisen tahdon mukaan. Oi ihme! Heti kun hän kumartuen valitsi kasvin nöyrän tuon, jo kasvoi samalla toinen toisen kaislan sijaan. Toinen laulu Jo Päivä painui taivaanrantaan, jonka meridianin piste korkein päällä Jerusalemin päilyvi, ja yöhyt,
Luulin lumpehen pitävän. Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan kannattavan; Ei lumme pitänytkänä, Meren kaisla ei kannattanna. Loime raukka lumpehelle, Lumme lumpsahti merehen; Minä kaislalle kavahin, Kaisla katkesi jälestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät