United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
SOTILAS: Tuli miehet turmalaiset, polttivat kylän poroksi, veivät naisemme veroina, surmasivat suuren kansan, tule Väinämö väkevä, joudu joukon johtajaksi, kohota Kalevan kalpa, kosta kohlut maan ihanan. V
"Myös monet kohlut mailma suo, mut sydän terve kestää nuo, ja kunnian hän meille tuo. On riemuks meille Roobin. "Jos totta tietää uurteet nää ja kaks ja kolme viideks jää, on tyttöin mielitietty tää. Sen kyllä näyttää Roobin! "Kun missä liikkuu, turma vie! on neittä nuorta täynnä tie, mut seikka tuo ei viaks lie. Siis siunaus sulle, Roobin!"
Siis sull' ihan suott' on korvat kuulla, jo hälvennyt häpy kaikki ja järki! Etköpä kuullutkaan, mitä Here ties helo-olka ilmoittaa, joka luota Olympon Zeun tuli juuri? Vai kokemaanko sun mielesi on monet surkeat kohlut, taas palatakses Olympoon, kun paha, karvas on pakko, saattaen kohtaamaan kovan onnen muitakin meitä?
Näytä nyt parhain kuntosi; nyt sinun olla on tarpeen kestävä keihäsmies sekä sankari rohkearinta. Päättyi nyt pako sulta, ja surmakses heti suuntaa peitseni Pallas Athene, ja maksaa kaikki jo saatkin kohlut kumppanien, joit' iskit riehuen maahan." Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon.
Tuot' auta houkkaa, Marcus; useammat Löi hälle haavat suru sydämeen Kuin kilpeen naarmut vihamies; on silti Niin hurskas, ettei kostaa tahdo. Kosta, Taivas, kohlut vanhan Tituksen! Toinen kohtaus. Huone hovilinnassa. CHIRON. Demetrius, täss' on Luciuksen poika; Hänell' on meille jotain asiaa. AARON. Niin, houkan vaarin houkkaa asiaa. DEMETRIUS. Suur' kiitos, rakas Lucius! Mitä uutta?
Surkean surman saatte te, kunnes on suorana kohlut surmatun Patroklon, tuhot suuret akhaijien, joita lannistitte te laivojen luo, minä kons' olin poissa." Noin hän huusi, ja tuimistui kovin tuosta jo virta miettien mielessään, miten estäis aimon Akhilleun kamppailusta ja myös tuhost' auttais iliolaiset.
ANTTI. Elääkö Niilo taikka kuollut lie, Sen tietää yksin ylitaivahat. Se tieto Suomeen ehtinyt on vaan, Ett' urhot, jotka kärsii haavojaan Kuljettaa laiva maansa rannikolle Ja toiset terveet rautakourineen Taas raajarikkoin kohlut palkitsee Ja minä. Ottaa vanhan miekan vaarnalta ja sitoo vyöllensä; sovittaa metsästyskivääriä olalleen. ELMA. Ah, en jaksa kuunnella Tät' ahdistavaa epätietoa. Menee.
Siedän, kestän, minkä jaksan, toki kerran kohlut kostan, kerran koron kanssa maksan, kun ma vapaan pääni nostan. Nousee Sipon selkä: »Kuoli, kuolla jouti, kavaltaja, ellei ollut mielipuoli, järjenjuoksu hällä vaja. Turha häntä surra. Lastaan tunnustako älköön kukaan, jos hän esivaltaa vastaan nousee, tempaa muutkin mukaan!»
Lähden surman suun esille, Suurille sotasijoille, Miesten tappotanterille! Viel' on Unto oikeana, Mies katala kaatamatta, Kostamatta taaton kohlut, Maammon mahlat maksamatta, Itseni hyvin piännät».
»Kostoa sukuni surma, Ison kohlut, maammon mahlat.» Mutta juuri kun hän tälle veriretkellensä lähtee, saapi hän sen arvaamattoman sanoman, että hänen isänsä ja äitinsä eivät olekaan joutuneet surman omiksi Untamon sodassa, vaan päässeet pakoon pieneen piilopirttiin, jylhän korven sydämeen. Nyt Kullervon synkkä kohtalo näkyy kerrassaan kokonaan valjenneen.