United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johonkin syrjärotkoon ruumis viedään, Ja tehdään siitä himollemme patja. TAMORA. Mut halaamanne hunajan kun saitte, Niin vaapsain tappakaa, se muuten pistää. CHIRON. Me siitä vastaamme; ei vaaraa, äiti. Nyt, käpyseni, viemme väkisin Tuon tarkkaan talletetun siveytesi. LAVINIA. Oi, Tamora, on naisen kasvot sulla, TAMORA. En tahdo enää kuulla; viekää pois!
Ma tätä hetkeä jo kauan toivoin, Ja nyt sen sain. Siis lujiin pankaa köysiin; Suu tukkikaa, jos huutaa alkavat. CHIRON. Seis, konnat! Täss' on keisarinnan pojat! PUBLIUS. Ja siksi teemme niinkuin käsketään. Suu tukkoon heiltä; sanaakaan ei enää! No, onko vahvaa? Lujaa tehkää vain! TITUS. Lavinia, tule, tule! Tuossa kahleiss' On vihamiehesi! Suu tukkoon heiltä: Puhua älkää heidän salliko!
LAVINIA. Rukoilkaa, herrat, että hän mua kuulee! DEMETRIUS. Hänt', äiti, kuule; hänen kyynelistään Sa riemuitse, mut sydämmesi olkoon Kova kuin sateenpisaroille kivi. LAVINIA. Emoa tiikerinkö pentu neuvoo? Hänt' älä neuvo: hän sun opetti. Imemäsi maito muuttui marmoriksi, Jo nisästä sa julmuutesi joit. CHIRON.
Paraiten sulle sopii oma nimi. TAMORA. Tikari tänne! Saatte nähdä, pojat, Ett' äidin käsi äidin herjan kostaa. DEMETRIUS. Seis, äiti! Hänet muuhun varataan: Pui ensin vilja, sitten oljet polta. Tuo nukke kehuskeli siveyttään, Aviovalaans', uskollisuuttansa, Ja tuolla ruseell' uhmas valtaanne; Hän tuonko saisi mukaans' ottaa hautaan? CHIRON. Jos niin käy, olen minä eunukki.
Puhukaa hyvää, mieltään noutakaa, Ja hänen luokseen jääkää kunnes palaan. Nuo tunnen, vaikka luulevat mun hulluks, Ja kiedon heidät omaan satimeensa, Kirotut tuonen koirat emoineen. Te menkää milloin tahdotte; me jäämme. TAMORA. Hyvästi, Titus! Kosto erkanee Ja vihamiehes ansaan viettelee. TITUS. Sen hyvin uskon; hyväst', armas Kosto! CHIRON. No, vanhus, mitä tointa annat meille?
Yht' onneton ma olen kuin Virginius, Tuhansin enemmänkin syytä mulla On tähän julmuuteen; nyt on se tehty. SATURNINUS. Hän raiskattuko? Kenen se on työtä? TITUS. Täss', armo hyvä: suvaitkaahan syödä! TAMORA. Miks tyttäresi tapoit? TITUS. Minä en; Demetrius ja Chiron teki sen: He hänet raiskasivat, kielen veivät; He yksin syypäät ovat, toiset eivät. SATURNINUS. Te menkää heti heitä noutamaan.
Niin kevytmielinen Laviniako Ja Bassianusko niin turmeltunut, Noin että hänen vaimostaan sais kiistää Ja sit' ei seurais rangaistus ja kosto? Pois, herrat, pois! Jos keisarinna tietäis Tään epäsoinnun syyn, niin suuttuis soittoon. CHIRON. Sen tietköön hän ja koko mailma: mulle Lavinia rakkaamp' on kuin koko mailma. DEMETRIUS. Kakara, nöyremp' ole valinnassasi Lavinia vanhimman on veljes oma.
DEMETRIUS. Mitä? Käärö, ympärillä kirjoitus! No, annahan kun katson: Integer vitae, scelerisque purus, Non eget Mauri jaculis, nec arcu. CHIRON. Horatiuksesta värssy, tunnen sen: Sen luin koulukirjasta jo aikaa. AARON. Niin, värssy Horatiuksest', aivan oikein! Ei pilaa tää; syyn nuuskinut on vanhus, Ja aseet laittaa kirjoituksineen, Jok' iskee ytimiin, vaikk eivät huomaa.
Rukoilen keisaria; poikais tähden Siis älä pelkää, kaikki hyvin käy. TITUS. Tule, Lucius, heitä et saa puhutella. Viides kohtaus. Sama paikka. DEMETRIUS. Nyt mene, kerro haastaa jos voi kieles Ken pois sen leikkasi ja raiskas sun. CHIRON. Tai kirjoita ja niin tuo tietos ilmi; Rupea kirjuriks, jos tyngät sallii. DEMETRIUS. Kas, katseilla ja merkeillä hän uhmaa!
CHIRON. Näen, Aaron, ettet ilmallekaan usko Sa salaisuuttas. DEMETRIUS. Tamoraa näin säästät, Ja siitä hän sua kiittää poikineen. AARON. Nyt pääskyn lentimillä goottein luo! Tään kalleuteni sinne talletan Ja keisarinnan ystäville laitan Salaiset terveiseni. Tule, tule, Sa paksuhuuli, täältä vien sun pois; Sinä se tähän pulaan meidät saatoit.