United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
SATURNINUS. Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet, Mut tylysti sua pitelen, jos elän. BASSIANUS. Mun teostani tulee vastata Paraimman mukaan, vaikka hengelläni.
"Sillä Neron aikana on ihminen kuin perhonen: hän elää armon auringossa ja kuolee, kun ensi kylmä henkäys häntä kohtaa ... kuolee, vaikkei tahtoisikaan! Kautta Majan pojan! olen monesti kysynyt itseltäni, minkä ihmeen kautta tuollainen Lucias Saturninus saattoi elää yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanhaksi, elää vielä Tiberiuksen, Kaligulan ja Klaudiuksen jälkeen?... Mutta vähät siitä.
TAMORA. Suur' isäntäni, rakas Saturninus, Eloni turva, aatosteni herra, Oi, tyynny, kärsi ukon heikkoutta: Hän poikans' uljaat kadotti, ja suru Sydämmeen syvän leikannut on haavan. Surussa häntä ennen lohduta, Kuin että pientä rankaiset ja suurta Tuon ivan vuoks. Mut, Titus, iskun sait sa, joka tuntuu Sydämmen juuriin! Jos on Aaron viisas, Käy kaikki hyvin: tyyneen ankkuroidaan.
Kunniasauva vanhukselle sopii, Ei maita vallitseva valtikka; Sen viime pitäjässä lujuutt' oli. MARCUS. Sa kruunun, Titus, saat, jos sitä pyydät. SATURNINUS. Tribuuni julkea, vai tiedät sen? TITUS. Oi, tyynny, Saturninus!
TITUS. Sen tein; mut suokaa minun taata heitä: Isäni pyhän haudan kautta vannon, Ett' ovat teidän käskystänne valmiit Verellään luullun työnsä maksamaan. SATURNINUS. En takuustasi huoli; mua seuraa. Te viekää ruumis, murhaajat te viekää. Puhua älkööt saako; syy on selvä; Jos pahempaa ois loppua kuin surma, Sen, jumalauta, heihin sovittaisin.
Hiipikö Nyt Saturninus, kuin Tarqvinius muinoin Sodasta suorastaan Lucretian viereen? MARCUS. Laps rakas, istu; istu tähän, veli! Apollo, Pallas, Zeus, Mercurius, Mua valaiskaa, ett' ilkimyksen löydän! Näet, käden avutta ma tuohon Nimeni piirsin. Kirottu se sydän, Jok' ajaa meitä moiseen kiusaukseen! Laps hyvä, kirjoita, tuo vihdoin ilmi Mit' aikoo kostettavaks jumalat.
MARCUS. Mut jättääksemme nämä synkät mietteet Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar Niin äkist' ylentynyt Roomassa? TITUS. En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita; Mut onko siinä juonta, tietää taivas. Hän velass' eikö suuress' ole sille, Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa? Hän varmaan jalosti sen palkitsee. SATURNINUS. No, Bassianus, sinä voiton sait: Iloksi olkoon sulle morsiosi!
SATURNINUS. Te ystävät, te oikeuteni tukeet, Nyt kiittäin teidät kotiin lasken kaikki, Ja maani suopeuteen ja suosioon Ma itseni ja asiani heitän. Avatkaa portit minun sisään mennä. BASSIANUS. Niinikään minun, halvan kilpaajan. Toinen kohtaus. Sama paikka.
Ma teidän puolestanne, Bassianus, Tein pyhän lupauksen keisarille, Ett' alistutte sekä mukaannutte. Lavinia, ja te, nuoret, rohkeutta! Mun neuvostani polvillanne nöyräst' Anokaa majesteetilt' anteeksi. LUCIUS. Sen vannon keisarin ja taivaan nähden, Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa Vain sisaren ja omaa kunniaa. MARCUS. Sen minäi kunniani kautta vannon. SATURNINUS. Pois vain, ja vait!
Saat uljaan vävyn, miehen, joka sopii Pojilles hurjapäille kumppaniksi, Kun Rooman yhteiskuntaa ryöstävät. TITUS. Tuo sydämmen on haavaan puukonpisto. SATURNINUS. Tamora rakas, kuningatar goottein, Jok' olet ihanimpiin roomattariin Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna, Jos suostut moiseen äkkivalintaan, Niin, Tamora, sun otan morsioksi Ja Rooman kuningattareksi teen.