Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja kun sen olet keisarille vienyt, Koputa oveeni ja vastaus tuo. TALONPOIKA. Jumalan haltuun, herra; sen ma teen. TITUS. No, Marcus, lähtekäämme. Tule, Publius! Neljäs kohtaus. Keisarinlinnan edusta. SATURNINUS. Mit' arvelette tästä herjauksesta? Näin onko koskaan Rooman keisaria Ivailtu, kiusattu ja uhmailtu, Siks' että tasan jakaa oikeutta?
Petosta! Viety on Lavinia. SATURNINUS. Viety? Ken hänet vei? BASSIANUS. Se, joka vaikka konsa Pois keltä tahans' ottaa morsionsa. MUCIUS. Avuksi, veljet! Minä ovea Sill'aikaa miekallani vartioitsen. TITUS. Mukaani, prinssi! Tytön palautan. MUCIUS. Täst' ette pääse. TITUS. Mitä, nulkki? Kuka Mua Roomass' estää? MUCIUS. Auta, Lucius, auta!
Rooman nähden Täss' omistan nyt Saturninukselle, Kuninkaalle ja valtakunnan päälle, Maanpiirin valtiaalle, miekkani, Triumphi-vaununi ja vankini, Arvoisa lahja Rooman keisarille! Nää ota vastaan kunniani merkit, Jotk' alamaisen veroks etees lasken. SATURNINUS. Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja! Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen, On Rooma muisteleva.
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' tämä poikieni konnantyö, Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, SATURNINUS. Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran, Mut sua ja pettopoikias en koskaan, Jotk' ootte yhtyneet mua häväisemään. Toist' eikö Roomass' ollut pilkattavaa Kuin Saturninus? Niin, Andronicus, Tää teko hyvin soveltuu sun kerskaas, Ett' olen sulta kruunun kerjännyt. TITUS. Kamalaa! Mitä tietää moinen moite? SATURNINUS. Pois matkaasi, ja anna avus sille, Jok' äsken miekka kädessä häntä liehi!
TITUS. Täss' ovat, leivottuina piirakkaan! Nyt äiti ahminut on herkkupalaa Ja lihaa syönyt oman kohtuns' alaa. Se totta: veitsi tää sen todistaa. SATURNINUS. Haa, kuole, hullu! Työsi palkkans saa. LUCIUS. Isänsä surman-iskuun poika vastaa: Verestä veri, kuolo kuolemasta! Suuri hälinä syntyy. Kansa joutuu hämmennyksiin ja hajaantuu.
TITUS. Bassianus, sinä työni jätä rauhaan; Sinä ja nuo, te minut häväisitte. Vanhurskas taivas tietää sen ja Rooma, Kuink' olen Saturninust' ihaillut. TAMORA. Suur' ruhtinas, jos valtasilmäs koskaan Tamoraan armossa on katsonut, Niin kuule, mitä puoltamaton puhuu: Ma pyydän, armas, anteeks anna kaikki. SATURNINUS. Mitä, rouva? Tulin julki häväistyksi, Ja senkö kostamatta nielisin?
TAMORA. Ja tässä, taivaan kuullen, sulle, Rooma, Ma vannon: goottein kuningattaren Jos Saturninus nostaa näin, niin lupaa Hän olla hänen toiveittensa orja Ja nuoruutensa vaalija ja äiti. SATURNINUS. Siis Pantheoniin, kaunis kuningatar! Jaloa ruhtinastanne nyt, herrat, Ja sulo morsiantaan seuratkaa, Jonk' antoi taivas Saturninukselle, Näin kääntäin toisin hänen kohtalonsa.
Sa puhut pilaa: Hän puolisoineen jahtimajass' on Tään hauskan ajopaikan pohjoispäässä; Ei siitä tuntia, kun hänet näin. MARTIUS. En tiedä, missä nähtiin elossa, Mut voi! Hän täältä löyttiin kuollehena. TAMORA. Miss' on mun valtiaani, keisari? SATURNINUS. Täss', armas, mielimurteen murtamana. TAMORA. Ja miss' on Bassianus, veljesi?
Päivän Sana
Muut Etsivät