Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Te, Publius ja Sempronius, toimeen käykää: Kuokalla kaivakaa ja lapiolla, Maan sisus-uumenihin tunkekaa Ja, tultuanne Pluton valtakuntaan, Tää pyyntökirja hälle antakaa Ja sanokaa, ett' oikeutt', apua Andronicus hält' anoo, vanhus, jolta Sydämmen särki kiittämätön Rooma. Ah, Rooma! Niin, tein onnettomaks sun, Kun kansan äänet siirsin tuohon mieheen, Jok' ilkeästi nyt mua kiduttaa.
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' tämä poikieni konnantyö, Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, SATURNINUS. Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
Ja poikani, se sano, ovat mulle Kuin jalokivet, joista halvan maksoin, Mut sentään kalliin, omani kun ostin. AARON. Andronicus, nyt menen. Oo, kuinka tästä konnantyöstä nautin Jo aatoksissa! Valkoiset ja narrit Vain hyvää tehkööt, suokoot armahdusta; Mull' olkoon sielu, niinkuin pinta, musta! TITUS. Täss' yhden käden nostan taivaaseen, Maan puoleen lasken tämän heikon tyngän.
BASSIANUS. Andronicus, min' en sua imartele. Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti. Jos lahkoani ystävilläs lisäät, Niin suuresti sua kiitän; kiitoshan On jalomielisille parhain palkka. TITUS. Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa,
Hän, vihollisten kauhu, poikineen Tuon sotaisan ja vahvan kansan voitti. On asiaamme vuotta kymmenen Hän puoltanut ja miekoin lannistanut Vihollis-uhkaa. Viidesti hän Roomaan Palasi haavoissaan ja poikans' uljaat Toi tantereelta kotiin kirstuissa. Nyt vihdoin voitonmerkein ahdattuna Palajaa Roomaan taas Andronicus, Kehuttu Titus, aseloistossaan.
Aluksi, Titus, korottaakseni Sun mainettas ja perhees arvoa, Ma teen Laviniasta keisarinnan, Sydämmeni ja Rooman haltijan, Ja Pantheoniss' otan avioksi. Tää onko mieleesi, Andronicus? TITUS. On, arvon herra; tämä liitto mulle On varsin kunniaksi.
Ei keisarinna, nähkääs, askelt' astu, Jos mauria ei hällä seurassaan; Ja ollaksenne oikein keisarinna, Mukana pitäis moinen piru olla. Mut näinkin tervetulleet! Mitä nyt? TAMORA. Sa mitä tahdot vain, Andronicus. DEMETRIUS. Tuo tänne murhaaja, niin hälle näytän. CHIRON. Tuo tänne konna, jok' on raiskuun tehnyt, Min' olen pantu hälle kostamaan.
Titus Andronicus, tää Rooman kansa, Jonk' aina olit tosi ystävä, Mun, tribuuninsa, kautta lähettää Tään valkean ja tahrattoman vaipan Ja kuolleen keisarimme poikain kanssa Sun keisar'ehdokkaaksi asettaa. Se ylles pue, ole candidatus, Ja Roomaa päätönt' auta saamaan pää. TITUS. Parempaa päätä jalo ruumis kaipaa Kuin vanhan heikkoudesta vaappuvaa. Tähänkö pukeuisin vaivaks teille?
BASSIANUS. Marcus Andronicus, niin suoruuteesi Ja totuuteesi luotan, niin sua hellin Ja omaisias, niin on mulle rakas Sun jalo veljes Titus poikineen Ja hän, joss' aatokseni kaikki elää, Lavinia armas, Rooman kaunistus, Ett' ystäväni kaikki kotiin päästän Ja onneni kansansuosin vaakaan Ma punnittavaks asiani heitän.
Päivän Sana
Muut Etsivät