United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
TRIBUUNIT. Andronicusta kunnioittaakseen Ja urhon kotiin paluust' iloitakseen, Sen kansa ottaa, kenen määrää hän. TITUS. Tribuunit, kiitos suur'! Siis Saturninus Valitkaa, keisarinne vanhin poika, Jonk' avut varmaan Roomaa kirkastavat, Niin kuin Titaanin säteet maailmaa, Ja oikeuden kypsyttävät maassa. Jos neuvoani kuulette, niin hänet Siis kruunatkaa, ja keisar' eläköön!
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa sopessa Europan ja kukkuloita lähellä, joilta ensin lähti lentoon. Vallitsi pyhäin sulkain varjon alla, kädestä käteen mennen, maailmata; näin vaihtui valta, joutui käteen minun. Ma keisar' olin, oon Justinianus, mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen, laeista otin liian pois ja turhan.
TAMORA. Nyt Titus-vanhuksen ma menen luo Ja taidollani häntä houkuttelen Gooteista vieroittamaan Luciuksen. Nyt taaskin, rakas keisar, ilostu Ja pelkos minun juonihini hautaa. SATURNIUS. Sun onni suokoon hänet taivuttaa. VIIDES N
ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa sopessa Europan ja kukkuloita lähellä, joilta ensin lähti lentoon. Vallitsi pyhäin sulkain varjon alla, kädestä käteen mennen, maailmata; näin vaihtui valta, joutui käteen minun. Ma keisar' olin, oon Justinianus, mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen, laeista otin liian pois ja turhan.
Ja runoelma loppuu seuraaviin, suomalaisille sotamiehille osoitettuihin, ilahuttaviin ja luottamusta herättäviin sakeisiin: Kell' ois' hätä, kuka suris', keisar' asuu Pietarpuriss'! Hei fallera, fallera, falleralla, fallera fallera.»
Onpa muutakin! kas, vielä Patsas seisoo Aleksander toisen, Seisoo sumun kesken keisar' vainaa, Kansan lempimänä, kaipaamana, Katso, oikeuden jalopeuran Silmä sumun halki vielä säihkyy, Vielä leyhyy rauhan palmulehvä, Lyyra helkkää sekä sirppi suihkaa Kaikki Suomen, kaikki kansan eestä. Kansa astuu katuvieriänsä, Astuu toivoen ja toivein kuiskii.
Mä vainun sulle moisen aartehen. Ja onnen myyrä on se sulhanen, Jon sylihin tää morsianna vaipuu! Täss' istuimella niinkuin keisar majaan! Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan. Ah, kruunupa tuo Nyt yhteen luo Sä verin ja hi'in Haa! kuulen ja näen Ja runoja käen, Ja nyt kävi niin! Voi! järkeni on miltei harhatiellä! Koht' ikään munki pään' on hourumiellä.
No, menkää, kaikki huolell' urkkikaa, Hakekaa tarkkaan kaikki sotalaivat; On keisar' ehkä hänet laivaan vienyt; Mene ja mangu sitten oikeutta! MARCUS. Oi, Publius, eikö surullista nähdä Jaloa setääs häiriössä noin? PUBLIUS. Siks onkin meidän pyhä tehtävämme Hänt' öin ja päivin tarkkaan vaalia Ja lempeästi oikkujansa noutaa. Siks kunnes aika hellän avun tuo. MARCUS. Ei, tuohon suruun apua ei ole.
SATURNINUS. Niin, mutta kansa suosii Luciusta Ja luopuu minusta ja auttaa häntä. TAMORA. Kun keisar' olet, keisarina toimi! Pimittää voiko sääskiparvi päivän? Suvaitsee kotka lintusien laulaa, Ei kysy, mikä laulun tarkoitus; Se tietää että siipeins' siimeksellä Mykistää, milloin tahtoo, laulajan. Niin sinäi Rooman huimapäiden tee.