United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TAMORA. Nyt Titus-vanhuksen ma menen luo Ja taidollani häntä houkuttelen Gooteista vieroittamaan Luciuksen. Nyt taaskin, rakas keisar, ilostu Ja pelkos minun juonihini hautaa. SATURNIUS. Sun onni suokoon hänet taivuttaa. VIIDES N
Kuninkaan heimouden näin ma hylkään Ja luovun veren syntyoikeudesta, Jot' arkoo pelkos vain, eik' arvonantos. Syyn kauhusta jos kunniani pantin Maast' ottaa vielä voit, niin selkä köyryyn! Tään kautta sekä kaikkein muidenkin Ritaris-tapain, miekka vasten miekkaa, Todistaa tahdon, mitä tässä haastan Tai mitä herjempää viel' itse keksit.
PALVELIJA. Tuloss' On kymmentuhat MACBETH. Hanheako, lurjus? PALVELIJA. Ei, soturia. MACBETH. Mene, raavi silmäs Ja punaa pelkos, maitomaksa hölmö! Häh? Mitä sotureita? Hiiteen sielus! Nuo liinahtavat poskes pelvon luovat. Häh, mulkosilmä, mitä sotureita? PALVELIJA. Englannin sotajoukko, kuninkaani. MACBETH. Pois naamoinesi! Seyton! Sairaaks ihan Tuo minut saattaa Seyton, hoi!
Jos liiaks häntä tarkkaatte, hän suuttuu, Ja kiihko yltyy. Syökää, hänest' älkää Millänne olko. Mies oletko? MACBETH. Olen, Ja rohkeakin, jok' en pelkää nähdä Mit' itse piru kalpenis. LADY MACBETH. Sa hupsu! Tuo pelkos luoma kuva on, se puukko, Jonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi Luo Duncanin.
EXTON. Kuningas suuri, haudattuna pelkos On tässä kirstussa. Nyt voimaton Sun pahin, suurin vihamiehes on. Tuon tässä sulle Bordeaux'n Richardin. BOLINGBROKE. En sua kiitä; käsin kamalin Häpeän näin mun päähäni sa toit Ja tähän kuuluun maahan tahran loit. EXTON. Mut itse, herra, neuvoit tekohon. BOLINGBROKE. Ei myrkky rakas, vaikka tarpeen on.
Kuin joskus eessä esimiesten haastaa on pakko liikaa kunnioittavaisten eik' ääni lähde läpi hampainen, niin kävi mun, mi sammalkielin loime nyt lausumaan: »Madonna, tarpeheni te hyvin tunnette ja niihin avun.» Hän mulle: »Tahdon, että pelkos ynnä häpeäs poistat, etkä enää puhu minulle lailla miehen uneksivan.
Kuin joskus eessä esimiesten haastaa on pakko liikaa kunnioittavaisten eik' ääni lähde läpi hampainen, niin kävi mun, mi sammalkielin loime nyt lausumaan: »Madonna, tarpeheni te hyvin tunnette ja niihin avun.» Hän mulle: »Tahdon, että pelkos ynnä häpeäs poistat, etkä enää puhu minulle lailla miehen uneksivan.