Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Linnanpihaan päästyänsä hän kohta vannoi Jumalan kautta, että herra Duncanin linnan suojavarustukset muistuttivat hänelle kuuluisaa Spandaun linnaa Mark-Brandenburgissa enemmän kuin mitään muuta vahvaa paikkaa kaikista, joita hänellä oli sotaretkiensä ajalla ollut onni puolustella.
Vielä hän ymmärtää aivan hyvin, ettei klaani aio tehdä kapinaa, kun kapula on asetettu ikkunaan ilman minkäänlaista kirjoitusta. Hän tuumii siis: »Klaani ei aio tehdä kapinaa, mutta jotakin tämä merkitsee.» Silloin hän huomaa nappini, joka on ennen ollut Duncan Stewartin, ja ajattelee: »Duncanin poika on kanervikossa ja tarvitsee minua.»
Jos liiaks häntä tarkkaatte, hän suuttuu, Ja kiihko yltyy. Syökää, hänest' älkää Millänne olko. Mies oletko? MACBETH. Olen, Ja rohkeakin, jok' en pelkää nähdä Mit' itse piru kalpenis. LADY MACBETH. Sa hupsu! Tuo pelkos luoma kuva on, se puukko, Jonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi Luo Duncanin.
ROSSE. Duncanin ratsut kumma, mutta totta Nuo somat, kauniit, rodun valiot, Hurjistuneina pilttuuns' särkivät, Kurista huolimatta maalle syösten Ikäänkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan. VANHUS. Sanotaan, että toisiaan he söivät. ROSSE. Niin tekivätkin; sen ma kummakseni Näin omin silmin. Tuossa kunnon Macduff! MACDUFF. Ettekö te näe? ROSSE. Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?
Puheistaan rohkeista ja siitä, Ett'ei tyrannin juhlaan tullut, Macduff Nyt epäsuosioss' on. Tiedättenkö Miss' ollee nyt hän? LORDI. Poika Duncanin, Jolt' arvon perityn tuo julmus ryösti, Hovissa Englannin on. Hurskas Edvard Niin lempeästi otti hänet vastaan, Ett' onnen vihat arvoa ei hältä Vähääkään riistää voi.
Sisään astuessaan hän tekeytyi erittäin kohteliaaksi, mutta käyttäytyi kuin itseänsä alempiarvoisten seurassa. Mrs Maclarenia tervehtiessään hän otti bonnetin päästään, mutta kääntyessään Duncanin puoleen painoi sen takaisin päähänsä. Saatettuaan siten itsensä mielestään oikeaan valoon, hän tuli vuoteeni ääreen ja kumarsi. »Olen kuullut, sir, että teidän nimenne on Balfour.»
Kamaripalvelija ilmoitti vielä lisäksi, että kapteenin tulisi aikaisin aamulla nousta hevosen selkään, lähteäksensä Inveraryyn, jossa herra Duncanin mytty olisi hänellä sekä esittelykirjeenä että myös passina.
Dalgettyn täytyi tätä viittausta noudattaa, vaikka vielä oli aikaista; mutta niinkuin taitava sotapäällikkö hän käytti kuitenkin hyväksensä jokaisen hetken, jonka asianhaarat vielä sallivat. »Luottaen kunniasanaanne», lausui hän täyttäen pikarinsa, »juon teidän terveydeksenne, herra Duncan, toivottaen pitkää jatkoa kunnialliselle suvullenne!» Huokaus oli herra Duncanin ainoa vastaus. »Niinikään, rouva», jatkoi soturi, niin joutuisasti kuin mahdollista täyttäen pikarinsa uudelleen, »juon kunnioittavaisesti teidän terveydeksenne, toivottaen, että kaikki hurskaat toivonne täyttyisivät.
Synkkyyttä tätä jos mun täytyis aina Katsella ynnä lokkein ääntä kuulla Ja laineen levotonta loiskinaa, Mieluummin majan matalimmankin, Kurjimman kohdan asunnoksein soisin. Brown. Meidän uljas kapteenimme olisi sangen mielellään käyttänyt tätä loma-aikaa herra Duncanin linnan ulkonäön tutkimiseen, verratakseen siihen omia sotataidon sääntöihin perustuvia ajatuksiaan sen varustusten laadusta.
Ensimäisenä yönä samosimme sentähden muutaman Strathiressä asuvan Maclarenin, Duncanin ystävän, talolle, jossa nukuimme 21 päivän elokuuta. Illan hämyssä alotimme toisen helpon taipaleen ja 22 päivän makasimme kanervapehkossa Uam Varin rinteellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät