United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanatooriolle kuului läheisen kosken kohina. Se oli Eeville kotoinen sävel. Se oli kuin tervehdys Soinamon rannoilta. Hän kuvitteli mielessään nukkuvansa kanervikossa kotikosken partaalla. Unohtuivat väliset vuodet ja kaikki niiden tuottamat kärsimykset. Hän oli lapsi ja oli väsynyt. Ei hän unelmoinut, ei toivonut mitään.
Kolme yötä melkein läpeensä vaelsimme tavattoman jylhiä vuoria pitkin ja kuohuvien jokien alkulähteitten ohitse. Usein saimme haparoida sumussa ja melkein lakkaamatta kestää tuulta ja sadetta. Ei kertaakaan aurinko säteillään sulostuttanut kulkuamme. Päivät makailimme likomärässä kanervikossa ja yöt herkeämättä kiipeilimme huimaavan korkeilla vuorilla ja louhikkoisilla kallioilla.
Sanoi syövänne salassa Piirakoita kuiskivanne. Tottako puheli? ILLI. Tuoko Valeverkkojen kutoja! KOTRO. Arvasinkin. Kiitos Illi! ILLI. Joko taaskin tappelitte, Suokukot kanervikossa? MUTRU. Naura silmille susia! TUIRO. Kotro, tuo kiron penikka, Hiistä puhuttaessa, Muille ei sanoja soisi, Kuin omille huulillensa. Sinua ylistin tässä, Niin kuristi kurkustani. KOTRO. Taas vasenta kättä päästät.
Ja nämä kaikki olivat matkatovereinani jylhässä, synkässä ja autiossa vuoristossa. Pako kanervikossa. Corrynakieghin rotko. Heinäkuun alussa valkenevat päivät kyllä aikaiseen, mutta oli vielä pimeä saapuessamme määräpaikkaamme rotkolle muutaman korkean vuoren laella. Rotkon läpi juoksi puro ja sen toisella puolen oli kallioon muodostunut matala luola.
Onnettomain surkeat hätähuudot kuuluivat sisästä ja mies väänteli kuin mato ruumistaan kanervikossa; mutta, voi! turhaan hän voimiaan ponnisteli; siteet eivät heltyneet. Liekit löivät ylös ja raivostunut mies kangistui kauhistuksesta. Hän kätki kasvonsa maahan, välttääkseen tuota hirmuista näkyä, mutta vapaasti tunki hänen korviinsa viattomain valitus, tulen räiske ja soturien ilkeä nauru.
Sen ympärillä istuvat miehet korien ja maljojen välillä, ja valkea valaisee heidän ruskeita villiytyneitä muotojaan. Naiset istuvat mustina, likaisina juttelemassa kahvipannun ympärillä, nuuska-rasia taskussa, ja lapset vyörivät kanervikossa.
Tuossa hän nyt kulkee kanervikossa ja ruohikossa viheriäistä vuoririnnettä ylös, paljain jaloin, kallis taakka selässä. Väliin hän seisahtuu, etsien uutta jalan alusta, ja sitten hän taas käy eteenpäin yhtä hiljaa kuin ennen. YHDEKS
Ja hänen yllänsä on korkea taivaanlaki vaaleine tähtineen. Hän luopi välistä silmänsä sinne. Sinä et puhu, Aslak, mutta ajatukset, jotka tänä yönä mieltäsi täyttävät, ne voivat sovittaa paljon. Nyt istuu hän yksinänsä Jumalan kanssa ja Livin käsi hänen omassaan. Hän ei huomaa väijyvää käärmettä kanervikossa, joka on valmis pistämään. Se on vanha Guro. Tämä näkee, väijyy, miettii.
Kuss' aallot Kronan tummina kulkevat Sivutse tammein saartaman paaden, Naismetsästäjä on lumi-ihoinen, Se aaltojen imp', Oihonna se on. Kanervikossa istuen silittää Hän metsäkoiraa ruskeakarvaa, Mi väsyneenä nuolesta nuoleksii Nyt hurmetta hirven kylmenevän. Ei metsästänyt neitonen yksinään, Vaan Gylnandynen laulavan kanssa. Se saapuu, impi vaalea, verkalleen; Oihonna se hymys' ystävälleen.
Aivan sen kummun juurelta kulkee tie Torosayhin, ja tämä kun on ajotie, on se kovaksi poljettu ja näyttää kanervikossa ruoholta.» Minun täytyi tunnustaa, että hän oli kaikinpuolin oikeassa ja lausuin ihmetteleväni sitä. »Haa, ei se ole mitään ihmeellistä. Uskottekos nyt, että ennen näitä viimeisiä tapahtumia, silloin kun tässä maassa oli aseita, minä osasin ampua?