United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Punaiset päässä silmät, takkukarva, käpälä-kynsi, laaja-vatsa peto tuo repii sieluja ja raataa, nylkee. Saa sade heidät ulvomaan kuin koirat: sivullaan toisella he toista suojaa ja usein kääntyvät nuo kiron omat. Kun Kerberus, tuo lohikäärme, meidät havaitsi, meille hampaitaan hän näytti, suu auki, joka jäsen jäntevänä.
ALBANIAN HERTTUA. Ikuiset jumalat! mit' ompi tämä? GONERIL. Ei maksa vaivaa tiedustella syitä, Vaan antaa hänen hourehensa mennä Löyhyyden viemää tietä. LEAR. Kuin? Miestä viisikymment' yhtä haavaa? Kahdessa viikossa? ALBANIAN HERTTUA. Mit' ompi tämä? LEAR. Saat kuulla. Elo ja surma! Rutto sinut vieköön! Kuolettavaiset isän kiron haavat Luus, lihas syökööt!
Mutta ei niidenkään ääressä ollut aivan hauska oltava; huone kun oli kovin matala, tuli se tuota pikaa savua täpötäyteen ja rupesi kirveltämään silmiä niin että oikein harmitti. Ja mielelläänkin poistui nuotion äärestä pienen kiron kanssa heittäytyäkseen vatsalleen nurkkaan "savua pakoon".
Ja Kerberus, tuo epäsaalas julma, ja kolmi-kurkku, koiran lailla haukkuu päin ihmisiä sinne uppoovia. Punaiset päässä silmät, takkukarva, käpälä-kynsi, laaja-vatsa peto tuo repii sieluja ja raataa, nylkee. Saa sade heidät ulvomaan kuin koirat: sivullaan toisella he toista suojaa ja usein kääntyvät nuo kiron omat.
Sanoi syövänne salassa Piirakoita kuiskivanne. Tottako puheli? ILLI. Tuoko Valeverkkojen kutoja! KOTRO. Arvasinkin. Kiitos Illi! ILLI. Joko taaskin tappelitte, Suokukot kanervikossa? MUTRU. Naura silmille susia! TUIRO. Kotro, tuo kiron penikka, Hiistä puhuttaessa, Muille ei sanoja soisi, Kuin omille huulillensa. Sinua ylistin tässä, Niin kuristi kurkustani. KOTRO. Taas vasenta kättä päästät.
Ei täällä vilppi vaani, kateus paisu, Ei kiron myrkyt kasva, ei käy myrsky, Ei melu, kaikk' on tyyntä iki-unta. Levätkää kunniassa, poikani! LAVINIA. Eläköön kunniassa kauan Titus! Ylevä isä, elä maineessa! Tään haudan partaalla ma kyynelveron Nyt maksan veljieni peijaisiksi, Ja polvill' edessäsi maata kastan Paluusi johdost' ilokyynelin.
Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.
Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.
ELISABETH. Oi, viivy, kiron oppinut, ja neuvo Mua vihamiehiäni kiroomaan! MARGAREETA.
TITUS. Pelokas poika! Nouse, katso häneen. Lavinia, sano, mikä kiron käsi Sun saattoi kädetönnä isäs eteen? Ken houkkapää se mereen vettä loi Ja varvun heitti Troian suureen paloon? Suruni täys ol' ennen tuloasi, Nyt, niinkuin Niili, rajoissaan ei pysy. Hae miekka!