United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahdollista, en ole sitä lukenut. Mutta sisältö ei ainakaan liene teille tuntematon; tiedän, ettei äitinne ole jättänyt siitä teille mainitsematta; ainakin on hän sanonut teille, että ylistin onnelliseksi sitä miestä, joka ; niin, tiedättehän, mikä oli toiveeni Herra ritari, jos aiotte siitä puhua, niin
Häntä kiitin ja ylistin sekä puhelin Hänen kanssansa niinkuin jonkun likeisimmän ystäväni kanssa. Tultuani asunnolleni, laskeusin siellä vuoteelleni levolle, mutta uni ei tahtonutkaan tulla silmiini. Ne vaan paloivat ja leimusivat ilosta. Luulin "uskovaisten" elämän olevan aina semmoista ja olin sanomattoman iloinen siitä, että olin senlaisen onnen saavuttanut.
Onnen kelkka oli siis taasen ruvennut minua kuljettamaan, onnetar hymyili jälleen minulle ja viittaili iloisesti eteenpäin pyrkimään, ottaen suosioonsa minut, kovia kokeneen poloisen. Iloisena ja kiitollisin sydämin ylistin Luojaa, ja tulevaisuuteni toiveet kirkastuivat, ja niin minä taas aloin kulkea kohti hymyilevää tulevaisuutta.
Jos hän on niin paljon edellä muista, joita olen havainnut, kuin tuo teidän hohtokivenne loistossa voittaa monta muuta, mitä olen nähnyt, niin täytynee tosin uskoa, että hän on monia muita parempi; mutta kaikista kalliinta hohtokiveä en ole vielä nähnyt, ettekä tekään täydellisintä naista. POSTHUMUS. Häntä ylistin sen mukaan, miten paljon arvoa häneen panen; samoin menettelen kiveeni nähden.
Ettäkö enemmän tai ettäkö Jumalaa sentähden vähemmän? Juha melkein kivahti. Vähemmänkö? Voi, hyvä rovasti, en minä sentähden Jumalaa vähemmän, koommin niinkuin enemmän! Enemmänkö? No totta kuin että kun kiitin ja ylistin ... että kun semmoisen onnen minulle annoit, niin nuoren ja hempeän minulle iloksi annoit. Totta on, että hempeä vaimo on Herran lahja.
"Hänen täytyy saada nähdä Valeria, ihailla häntä samoin kuin minäkin, kiittää valintaani ja sitten, sitten tahdon kosia ja Totila on onnellinen kanssamme. "Seuraavana päivänä palasin Napoliin noutamaan häntä. "Ylistin hänelle tytön kauneutta, mutta en voinut puhua hänelle rakkaudestani. "Hän saisi nähdä hänet ja itse arvata asian. "Tullessamme huvilaan emme löytäneet Valeriaa sisältä.
Hän pani kätensä minun käteeni ja sanoi minulle, että hän oli ylpeä minusta ja siitä, mitä olin sanonut; vaikka minä ylistin häntä paljon enemmän, kuin hän ansaitsi. Sitten hän alkoi taas hiljalleen soittaa, mutta silmiänsä minusta mihinkään siirtämättä.
Niinpä niissä tavataankin usein monta semmoista, joilla on jälkeläisiä hengissä aina viidenteen polveen, ja siellä saatetaan vanhuksilta kuulla niin monta vanhaa ajanmuistelmaa ja historiaa, että kuulija on valmis kuvittelemaan itsensä syntyneeksi muutamia vuosisatoja takaperin. Yhtä paljon kuin säälin edellisten kohtaloa yhtä paljon minä ylistin jälkimmäisten onnea.
Näin oli tästä heille kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas voipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille rasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; "Neuvoja rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä", jota erinomattain ylistin.
"Kuka se on?" kysyi Steerforth huolimattomalla tavallansa. "Etkö sinä Traddles'ia muista? Traddles'ia vanhassa huoneessamme Salem House'ssa?" "Vai se!" lausui Steerforth, tulihangolla koputtaen hiiliharkkoa pesässä. "Onko hän yhtä hempeä, kuin ennen? Ja mistä hiidestä hänet onkeesi sait?" Vastauksessani ylistin Traddles'ia niin paljon, kuin voin.