United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten lisäsi hän vilkkaasti: »Ei, ei ... te olette kuitenkin kuningas ... ja kun onnetar kerran taas hymyilee teille, jätätte te minut ja...» »En koskaan!» »Mutta jos saatte kutsun palata takaisin»... »Illyriaan?... Ei, se juttu lienee ainaiseksi lopussa... Viime vuonna olisi siihen ollut tilaisuus, mutta sen minä laiminlöin. Toista kertaa sitä ei tarjoudu.»
Tunsin erään kirjailijan, jonka kanssa minulla oli onni tutustua. Hän oli kyllä saanut kaipaawalle hengellensä kehitystä, mutta onnetar ei ollut hänelle suonut mitään palkallista wirkaa, kukatiesi sentähden, että se tahtoi tehdä hänestä kirjailijan. Hän totteli noita onnettaren oikkuja ja rupesi työhön, jolla hän aikoi puutosta kärsiwän henkensä suojan hengissä pitää!
Hevoseni on lujasti kiinni. Maalle, miekka, julmaan aikomukseesi! Onnetar, toimita heidät minun käsiini! Kertomus heidän yhtymäpaikastaan pitää täysin kutinsa; se mies ei tohdi minua pettää. Toinen kohtaus. Luolan edusta. Sin' et voi hyvin. Tänne luolaan jää; Tulemme luokses metsästettyämme. ARVIRAGUS. Jää, veljyt! Olemmehan veljeksiä?
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä Tuon orjan luokse suoraan; Ei kättä paiskannut, ei hyvästellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meidän muurillemme.
»Minä toivotan, että Onnetar kirjaisi teidän kankaanne ja koti kiittäisi hyvää emäntää.» »Se oli kaunis toivotus», vastasi Elina. »Suokoon Jumala, mitä te toivotatte.» »Kyllä Jumala kuulee kuuntelemattakin ja näkee näyttämättä. Hän kyllä pitää huolen tehtävistään.» »Teidän kanssanneko nämä lapset kulkevat?» kysyi Miihkali. »Nehän ne ovat minun ainoa rikkauteni.»
Keväällä hän ei voinut tulla suursiivoamisen tähden, ja syksyllä oli myös suursiivoaminen estämässä; ja niin poikarukka vietti lupa-aikansakin koulussa, ellei joku kunnon toveri, jolle onnetar oli antanut oikean kodin, säälistä kutsunut häntä luokseen.
Kun se on tehty, liitto purkakaa, Erilleen taaskin liput yhtyneet Ja otsa otsaa, peitsi peistä vastaan! Niin jommankumman puolelt' onnetar Valitsee tuokiossa suosikkinsa, Ja voiton suudelmalla suudellen Tervehtii häntä päivän sankariksi. No, vallat, kuink' on mieleen hurja neuvo? Se politiikalt' eikö haiskahda? KUNINGAS JUHANA. Tuon taivaslaen kautta päämme päällä, Hyvä on neuvo!
Sä nautit sen, Vaikk' kerta oisi se viimeinen! On taistelu ihmisten elämäkin, Siis kaikki me myös sotilaita. Meit' ahdisti vaarat ja vastuksetkin, Ja vastakin niin lie laita. Mut onnetar herttainen ollut nyt on: Siis taistelu mielistä haihtukohon, Ja juodaan riemuin nyt joka mies Ja huomenna kuollahan kenties! Kosken laulu.
Suuri Glamis, Sa sitä mielittelet, joka huutaa: "Noin tulee tehdä sun, jos mua mielit", Ja jota pikemmin sa pelkäät tehdä Kuin tekemättä jättää. Tänne riennä, Ett' oman henkeni ma korvaas valan, Ja kielin uljain kaikki pieksen pois, Mi sua tuosta kultarenkaast' estää, Joll' onnetar ja henkimailma näyttää Sun kruunanneen jo. PALVELIJA. Illall' On täällä kuningas. LADY MACBETH. Oletko hullu?
MAALARI. Niinkuin naulaan! Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne Viittaillaan yhtä kansan joukosta, Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipee Kumarapäin, tuo meidän taiteen alaan Ois aivan omiaan.