United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi, Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi. Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen: Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen! Kansat monet kiittää töitä jalon ruhtinaamme tään: Hartaammin kuin Suomen kansa kiitä hänt' ei yksikään,
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä Tuon orjan luokse suoraan; Ei kättä paiskannut, ei hyvästellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meidän muurillemme.
Mutta vielä salvat, teljet kansan eessä kohoaa: Uusi sampo, kansan kieli, suljettu on niiden ta'a. Mutta työhön kansa käypi, näkee salvat särkyvän: Työssä siinä, eellä muita, Lönnrot aina nähdähän. Raivas polun kansallensa, kivet raivas tieltä pois. Kivet raskaat, suuret, joit' ei kaikki urhot siirtää vois.
Korven raivas' asuinmaaksi Siitä viljan väänteli, Siinä taimia teriksi Kansallensa kasvatti. Sota sorti naapureita, Suomen eestä taisteltiin. Mikko kylänmiesten kera Riensi vastaan vainoojii. Sodan maasta suistettua Jääneet palas' kotihin. Ryysyisenä, arpisena, Saapui mailleen Mikkokin. Ruoho täytti viljapellot, Tuuli tunki seinihin. Tuoni tempas' toivon taimet, Kuolo kaatoi kumppanin.
Sehän sopi kelpo lailla, Forellaa hän nähnyt ei, Siks kun kihlat hälle vei. Ratsastaja lentää siellä, Kansanjoukko hurraten Kokoutuupi portillen, Kuningas on loistossansa, Holofernes sivullansa, Hän tuo viinilasku myös. *Liila*. Roosa, katso, jätä työs! Se on varmaan prinssi. Taivas, Kuin hän hyvin ratsullaan Kansanjoukkoon tiensä raivas! Kuningatar vierastaan Tervehtää jo parhaillaan.
Terve kolminkerroin ylevälle, Jonka vainottujen auttajaksi Kasvatit ja varjoks vaivasille! Istu, lepää matkan vaivastasi Sekä riemuin kuule mitä kerron: Sota olj jo kova syksyst' alkain, Ystävä ja vieras maata raivas, Aseeton sai rauhassa tok' olla; Kulunut on päivä tuskin siitä, Miehiä kun naapurpitäjäästä Joukkoo seuras vihollista vastaan.
Viipurissa 18 päivänä marraskuuta 1882. Hän noussut onko? Taasko valtavasti Hän miekkaa käyttää, johtaa maailmata? Kuin aamurusko maitten ääriin asti Hän säteilee ja herää vuosisata. Ja mitkä kirjat miekanterä kantaa? Vapaus, totuus kuvastuu kuin taivas. Ne lahjat urho ihmiskunnall' antaa Ja niille uskonvoimin tietä raivas.