Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Työnnä pisin piikojasi, paras palkkalaisiasi, viitsimähän viljoani, katsomahan karjoani tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä, Jumalan suaitsemana, antamana armollisen! "Tellervo, Tapion neiti, metsän tyttö tylleröinen, utupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea, jok' olet karjan kaitselija, viitsijä emännän viljan mieluisassa Metsolassa, tarkassa Tapiolassa!
Tääll' loimotti Ilmarin hehkuva lies; Tääll' Lemminkäinen, se hilpeä mies, Löi leikkiä myös sota-intohon kiihtyi. Tääll' es'-isät korpehen kaskea kaas, Ja muokkasi mullan ja siemenet kylvi: Nous halla ja viljan se vei tahi taas Vihollinen korjasi, kun sota mylvi; Mut pois hätä! es'-isät pettua söi, Ja talvet he ahmoja, karhuja löi, Ja taas kesän tultua siemenet kylvi.
Ja kun hän viime keväänä uskoi erästä talonpojan-lurjusta, joka sanoi tulevan huonon viljavuoden, jopa kadonkin, niin osti hän kaikki, mitä vain sai, niin että aitat olivat täynnä. Mutta sitte tuli talonpoika ja valehteli tulleenkin hyvän vuoden, ja viljan hinta huononi, niin että Paavo joutui pulaan, sai myödä rautiot ja laittaa pois palvelijat.
Hääyö oli tavattoman kylmä, mutta pohjatuuli oli liikkeellä ja varjeli hallanaran viljan. Tyynemmällä olisivatkin rukiin tähkät jäätyneet ja toukojen oraat paleltuneet. Vappu ja Perttu tanssivat häissä itsensä palaviksi; tulivat sitte ulos kylmään yöhön jäähdyttelemään variaan. Kumpikaan ei tuntenut terävää pohjatuulta, joka ahkeraan hääräili heidän ympärillään.
Kiitosta sai Panu siitä heimoltaan, eikä Jorman tekemä suruvirsi »viattomain vainosta» kenenkään korvaan tarttunut, sillä ainainen oli ollut riita reitalaisten kanssa. Eivätkä reitalaisen kirotkaan, jotka oli lähtiessään hyvästikseen heittänyt, näkyneet mihinkään tuntuvan. Ei toteutunut ennustus viljan vähenemisestä.
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta; Ellös suuttuko Jumala, Maanpitäjä pillastuko; Toki anna aiallani, Iälläni ilmauta, Nähä näillä silmilläni, Kämmenilläni kätellä! Itken osattomuutta. Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä syytä, Mie pahinta paipattelen, Kun itken osattomuutta.
Itse hevosystäväinkin pöydässä, jossa etevimpäin hevosten omistajat sekä palkintotuomarit istuivat, oli jo muuan kaskuniekka kertomassa, kuinka hän kerran oli peijannut saituri Liimataisen syöttämään sahajauhoja hevoselleen. Se oli valitellut viljan kalleutta hänelle. "Senpätähden minä olen jo pari viikkoa syöttänyt sahajauhoja", oli hän sanonut. "Oikeinko totta?" "Ensi kerranko sinä sitä kuulet?
Varsinkin olisi sitä, noin vuotta kolmisenkymmentä takaperin, ainakin Kuohatin kylässä katsottu suoraksi "Jumalan viljan" tuhlaukseksi, jos ken ihan ympäri vuoden olisi tohtinut siellä syödä selvää leipää. Ei sitä toki kukaan tehnytkään kaikista vähimmän Kyllöis-Perttu perheineen.
Vasta kylvönsä jälkeen lausuu hän ensimmäiset loitsulukunsa viljan kasvua vaurastuttaakseen; kuitenkin ovat nämät vielä vasta puoleksi tietäjän mahtikäskyjä luonnon voimille, toiseksi puoleksi rukousta. Näyttää siis siltä, kuin olisi runotar tässä tahtonut kuvata nuoren neron oppivuodet, kotkanpojan ensimmäiset lento-yritykset vielä keskenkasvamattomilla siivillään.
Juuri siitä tahdoinkin puhella. Te ymmärrätte, että mokoma riita vahingoittaa teidän asiaanne samalla kuin teitä itseännekin. Teidän sanottaisiin pyytävän tapulikaupungin oikeutta korjataksenne rappiolle joutuneita asioitanne. Ja kun ollaan, niinkuin te nyt olette, isoissa asioissa, kun liikkeenne perustuu viljan vientiin, joka aina on epäluotettavaa, asianhaaroista riippuvaa...
Päivän Sana
Muut Etsivät