United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Katsoppas!» alkoi nuorukainen innostuneesti puhella. »Eikös tämä ole niinkuin linna Tapion linna, ja minä olen sen isäntä. Ja sinä olet Metsänneitonen, joka tulet vieraisille! Sinulla on pihkantuoksua vaatteissasi ja koivunlehden lemua hiuksissasi ja sinä soitat simapillillä tullessasi...» Tyttö katsoi hämmästyneenä: »Mitäs sinä nyt...? Mistäs sinä tuommoista...?»
Vieläkö minun pitäisi Riistametsät maahan lyödä? Minunko ajaa orava Oksalta iloitsemasta, Rikkoa repojen rauha, Kontion kotielämä, Pyyt ja metsot pyörrytellä, Puut tuhaksi polttamalla? Niin itse Tapion valta Kukistuisi kunniatta Isien iki saloilta.
Nyt laskettiin tuo pässi laitumelle lampaiden joukkoon, vaan illalla oli se laumasta pois, sillä se oli jäänyt metsään, muka Tapion kaitsettavaksi, aina köyrilauantaihin asti, jolloin tuo metsän kuuluisa kuningas ajoi pässin tavallista lihavampana aitain yli taasen lampaiden joukkoon.
Näin vähäinen ja killisilmä? NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nimeänsä kannan, joka pilkoilla onkin minulle annettu mutta yhtä kaikki vaan olen linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sinäkin. KULLERVO. Lähe sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin jätä tähän karjani kanssa. NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan enään, kurja paimen!
Miekka oli hänellä vyöllään, jousi olalla, kupeella viini, ja siitä katosi hän metsään kauniina kuin Tapion poika, sanaakaan sanomatta poistui. Olisi Annikin häntä metsän neitona seurata mieli tehnyt, ajaa riista hänen eteensä, hänet hilpeille, viljaisille maille houkutella ja siellä viileässä viidassa päänsä hänen rinnoilleen painaa.
Ja se oli miesten mielestä merkki ja osoitus, että kaskeakin kaatamalla oli haltijat vihoitettu. Mitäs uhripäivänä hakattiin, mitäs Tapion tanhuvia syyttä suotta maahan kaadettiin! Siinä nyt nähtiin, ja sitä se käen kuolema ennusti! Jormapahan oli oikeassa, kun varoitti.
Enkä tiedä, kun en ole hänen voimaansa kokenut, miten lienee iso haltija Ristin-Kiesus. Toiset sanovat hyväksi, joka onnea antaa, toiset pahaksi kelleävät. En osaa häntä pelätä, ei ole haluni hyvitelläkään. Ei minulle mitään mahda. Ukon tiedän, Tapion tunnen, heitä lepyttelen, heille vähät uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan.
Me tahdomme kaiken sen unhottaa, mikä maailmassa on väärää, mikä sydämet sykkivät eroittaa ja ihmisten onnen määrää, mik' on likaista, mik' on lokaista sekä orjantappura-okaista. Me tahdomme kaiken sen unhottaa ja meitä ei kukaan muista. Sun taattosi Tapion linnan luo majan teemme me pienistä puista, ja vuotehen mesinukkaisen, sen päälle peittehen kukkaisen.
Mikä lie tämä nykyinen maailma? Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa. En tiedä, mustaksi mieleni käy. Yhden tiedän, Tapion tunnen. ILPOTAR Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma? JORMA Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon. Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme. Vai kannelta?
»Me olemme olleet Tapion ja Ahdin valtakunnissa, kuten näette», sanoi Arvo ja osotti märkiä vaatteitaan »minä pyydän ensiksikin, että tälle tytölle hankkisitte kuivia vaatteita, lämpimän vuoteen ja jotakin lämmintä juotavaksi».