Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ei arvannut pikku-veli, että tämä oli Tapion uhrikuusi, jonka siimeksessä salon sinipiiat öisin karkeloivat. Hän nojasi kuusen runkoon ja koetti sulkea silmänsä. Mutta outo tunnelma oli saanut hänet valtaansa, eikä tullut uni hänen silmiinsä. Tuulen hyminä kävi läpi salomaan, ja kun kuusen oksat alkoivat hiljaa liikahdella, hiipivät salon sinipiiat kuusen alle.
"Mielikki, metsän emäntä, Tellervo, Tapion vaimo! Kytke kiinni koiroasi, rakentele rakkiasi kuusamisehen kujahan, talahasen tammisehen! "Otsonen, metsän omena, mesikämmen källeröinen! Kun kuulet minun tulevan, miehen aimo astelevan, kytke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, ettei koske konsakana, liikuta lipeänänä! "Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni!
Kun ennen kävin metsässä, Kolm' oli linnoa metsässä, Yksi puinen, toinen luinen, Kolmansi kivinen linna, Kuus' oli kulta-ikkunoa Kunki linnan kulmanteella; Katsahin sisähän noista Seinän alla seistessäni: Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, Tellervo Tapion neiti, Kanssa muu Tapion kansa, Kaikki kullassa kuhisi, Hopeassa horjeksihe. Oi mielu metsän emäntä, Metsolan metinen muori!
Näen samasta paikasta toisenkin talon, vastakkaiselta taholta, Iivaaran rinteeltä hyvin kaukaa salojen takaa toiselta puolen järven. Se on vieläkin suuremman ja komeamman näköinen. Sillä on ruskea katto ja vihreät seinät, mutta ikkunoita ei näy. Minä tiedän, että se on metsänkuninkaan Tapion linna, koska Satu-Anni niin sanoi.
Mutta onpa kenties laita, ettei päätykkään tiemme kalmistoon, vaan juoksee siitä vielä äärettömiin mailmoihin, ja orjan, merkittynä, myötä seurata täytyy niin kauvas kuin kestää. 1:N PAIMEN. Mies, missä verkastelet? 2:N PAIMEN. Toverini, minä ihmeen näin, näin Tuulikin, Tapion tyttären, ja tästä syystä, armas toverini, olen sekä iloinen että hämmästynyt.
Muut sanovat, että se on vain vanha aho, jonka jyrkkä rinne näyttää seinältä ja rusottava kaski katolta. En usko. Se on sen Tapion linna. Uskon kaiken siksi, miksi mieleni tekee. Minulle on ja elää ja haastelee kaikki, niinkuin itse tahdon. Jokainen esine elää, jokaisessa on henki. Hieno virpa vingahtaa, vähän paksumpi vongahtaa, kun niitä huiskutan, mutta luuta suhahtaa.
Joko sammui syvien silmien palo, joko hälveni ijäksi taivaalta valo, joka syksyisten mertenkin aallokossa oli sielunsa vilkkuva majakka, jossa levon löytävän sentään hän luuli, kun kulkua auttaisi myötäinen tuuli ja aalloista nousisi tuttava talo? Vait! Kuuluu ääniä? mistä ne käy? Ei missään Metsolan impiä näy, ei kuulu kansoa Tapion mikä kumma se kuiske on?
Linnan suojassa arvattavasti väestö maakunnan etelä-osassa voimakkaasti karttui; mutta se ei voinut levitä niihin kaukaisempiin seutuihin, joissa yhteiskunnallisen järjestyksen turva vielä puuttui. Asuttu maailma ulottui kenties Rantasalmelle asti. Leppävirroilla kumminkin jo alkoi Tapion havu-hiipan yksinomainen hallitus. Tulipa silloin toinen aika.
Yövyin ma salolle yksin, kaksin kapsahdin hereille, näin ma vienon vierelläni, kumppanin kupehellani. Tuota tutkin, tunnustelin; »Lienetkö tytär Tapion, sinipiika sielun synkän?» Kuulin kuiskaeltavaksi: »Lienen onnesi unelma, kauneus kadottamasi, runo kerkeän kesäsi, vaiva rinnan vanhenevan.» Itkin kauan katkerasti. Taas tulin surulliseksi muistellen sinua, armas, muiden kanssa ailakoiden.
Vavahti Tapion tytärten rinta, ja lähtemättä jäivät, eteensä alas korven pimeään tuijottivat. Suloista olisi ollut heidän Suuren Jousimiehen syliin hoipertua, hänen silmäinsä nuolien satuttamana. Mutta eivät he koskaan saaneet tuhonsa uhalla metsämiestä nähdä eivätkä hänelle näyttäytyä, vaikka salainen lempi heidän sydämissään häntä kohtaan ei koskaan kytemästä lakannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät