Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sataisena keikkuu saalis hänen ympärillään, tuhantisena Tapion karja. Posket palaen, silmät terävinä tähystellen ja jousi aina jänteessä ja jänteet aina joustavina vaeltaa hän, ihastellen uusia saaliita ja uusia maita, jotka saalista antavat, mutta eniten ihastellen omaa kätensä kantavuutta, oman silmänsä tarkkuutta ja oman onnensa antia.
Tuossa hän on lähellä, ei ole kuin näreikkö välissä, näreikkö tosin tuuhea, mutta matala... Hän kuuluu haastelevan hallilleen ... jo nousevat he varpailleen ... ja kaulojansa kurkottavat... Silloin kuuluu kaukaa huuto ylhäällä ilmassa, Tapion varoitus tyttärilleen, ja pelästyneenä parvena pyrähtää tyttärien lauma lentoon, ja ilmassa on hetken aikaa havina niinkuin lintujen lentäessä, kunnes se heikkenemistään heikkenee ja tyttäret kyyhkysparvena kokoontuvat Tapiovaaran rinteelle.
Minä astuin Tapion etehen ja lausuin: »Tee mulle sukset! Mun mieleni palaa kotihin, ovat ahtahat linnasi ukset. Mut tyttöni vien minä päähän tien, vaikka tielle sille mä vaipuva lien!» Teki Tapio sukset ja varoitti: »Toki poikani matkalla muista, kun ilta alkavi hämärtää, maja laittele laakson puista niin tiivis ain, ett' taivahain ei tähtöset lävitse tuikkine vain!» Se Tapio peijakas puijasi!
Paljo on piikoja sinulla, saoin käskyn kuulijoita, eläjiä ilman alla, luonnottaria hyviä. "Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko, Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis neiti, Pihlajatar, piika pieni, Tuometar, tytär Tapion, Mielikki, metsän miniä, Tellervo, Tapion neiti!
Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa Tapiovaaran, Tuomivaaran tuolta puolen, Jolla vitsot viljoasi, Karkottelet karjoasi!
Kaukana siintää suuri järven selkä ja sen yli näkyy Iivaara, jossa nyt ei olekaan enää Tapion linnaa.
Sitten saavat poistua, että hän saa uhrilukuja lukien kätkeä sen pihlajan siihen muuraiskeon sydämmeen ja kolmannen kuninkaan aikuisesta rahasta vuoleskella yhdeksän hopeahituista metsän emännän korvakoltuskoiksi, sinipiian kaulahelmiksi ja välkkyviksi koristeiksi ukko Tapion juhlavyöhön. Kaikuvien yhteistunnustuksien kestäessä oli nyt saatu valat tehdyiksi, joten muut kaikki saivat mennä ulos.
Viimein hän saapui suureen saliin, jossa Mielikki, Tapion ihana puoliso, kehräsi kultaista lankaa, ja lapset leikkiä löivät ilosammaleisella laattialla. Mielikki oli juhlapuvussaan. Hänen kaulansa oli koristettu kauniilla helmeillä, käsivartensa kultaisilla rannerenkailla, sormet kultasormuksilla ja hivuksensa palmikoittu kultaisilla suortuvilla.
Kevät suur' on kihlasoitto. Immo Ailan kera ja Pellervo parvineen käyvät onnittelemaan seppoa ja Ilvoa; sitte asettuvat sivuille istumaan. Tapion väkeä haamottaa taustalta. ILMARI. Kevät-ilmassa iloja Lentelee kuin leivosia, Peipposia, pääskysiä. Niitä nuorella iällä Poimikaa povenne täysi, Että kestäisi kevättä Syksyllä sydämissänne, Alla talvenkin lumien.
Ota kultaiset avaimet Renkahalta reieltäsi, Aukaise Tapion aitta, Metsän linna liikahuta Minun pyyntöpäivinäni, Erän etsoaikoinani! Metsän piika pikkarainen, Simasuu Tapion neiti!
Päivän Sana
Muut Etsivät