United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pantihin palon tekohon. Palasi palolta poika, tuli vauhkona tupahan, sanoi silmin seisovaisin: "Hirveät meriset hirmut, tulen hirmut hirveämmät! Sylki kyyt kyventä, liskot puhui liekkiä punaista, Syöjätär porossa keitti, Kehno käänti kattilata." Suku jo surmata saneli: "Mitä työstä tyhjän mieheni" Ennätti emo etehen, kyyditti kylän kisoille.
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
"Minä myöskin tahdon käyttää hyväkseni tätä onnellista hetkeä", sanoi Lekain. "Minä myöskin panen kysymyksen jumalattaremme etehen." "
Jospa tuosta toissa vuonna Jo heti hepo etehen, Saalis saunasta rekehen; Tulla tuomarin etehen, Tieustella tietääksensä Keltä tullia tulisi, Vuoroa vähänkin saisi.
Pannut on luoja poikuensa Heinille hevosten luoksi, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän." Tahvanus on tallirenki Veip' on tallihin hevosen, Heitti heiniä etehen, Levitteli verkalointa, Siotteli silkkivöitä.
Saa nyt tälle saarekselle, Kule tälle kunnarelle, Miehen etsivän etehen, Uottelevan ympärille! Oravainen kummun kukka, Kummun kultainen omena, Oksalla ojentelete, Lehvällä levättelete, Kunnes jouvun jousissani, Vasamoissani varahun! Oravainen väästäjäni, Kaunis kasvinkumpalini, Ellös kaartani kamotko, Varatko vasamiani! Päre'jouset, puikkonuolet, Ei ne kauas kannattane. Linnustaja.
Hauta vaivalla hakattu Korean kallion sisähän, Jalon Joosefin varalla, Ehk'ei ennen haudattuna Tähän kuollutta ketäkään; Siihen Jesuksen sioitti Tähden juhlan joutuvaisen; Vahan suuren, vaivoin varsin, Kiven korkean vetävät, Asetit oven etehen, Itse kulkevat kotia. Luku XXIII. Haudan vartioista.
Moni on päivä päätön päivä Usiampi einehetön: Ilta ainaki tulevi, Yö etehen ennättävi, Moni tuikkavi tulonen, Vilkuttavi valkiainen. Ei ole turvoa tulesta, Valkiaisesta varoa, Turvoa tuhoistakana, Vaivaistakana varoa. Tuikkaen tuli palavi, Vilkutellen valkiainen, Eessä lapsen armottoman, Kohalla kovaosaisen.
Vitsattaki virkku juoksi, helmin lyömättä hevonen entisille appehille, taanoisille suuruksille; saattoi vanhan Väinämöisen, laulajan iän-ikuisen, oman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen. Kuudeskolmatta runo
Ottaisin veikon orosen, Sulkkuisilla suitsosilla, Vaskisilla päitsösillä, Veisin veikkoni orosen, Tallihin tasalakehen, Paksumpahan partahasen, Suurimpahan renkahasen, Silkkikattehen sitoisin, Verkaloimen laitteleisin, Kaurat kantaisin etehen, Leivänkannan lennättäisin, Simaleivän syötäväksi, Olutputsin juotavaksi; Laatisin kylyn utuisen, Hienoisilla halkosilla, Pienillä pilostehilla, Suuren korvon vettä saisin, Heraisesta hettehestä, Sulkkuvastan hauteleisin.