United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hi, hi, hi, hi, hei vaan! Mennäänpäs kirkkojuhliin, torikaupoille ja markkinoille. Tom-parka, sun sarvesi on kuiva. LEAR. Sitten leikelkööt he Regania ja katsokoot, mitä hän sydämessään hautoo. Onkohan luonnossa jotakin syytä tuohon sydämen kovuuteen? KENTIN KREIVI. Levätkää, herra hyvä! LEAR. Hiljaa siellä, hiljaa! Etehen uutimet! Kas niin, kas niin! Illallisen syömme aamulla varhain.
Astui päivän, astui toisen, päivänäpä kolmantena ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi. Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen päähän: kolme oli neittä niemen päässä ... ne on merta kylpemässä! Aino neiti neljänneksi, vitsan varpa viienneksi!
Täss' on seinät särkynehet, Katot maahan murtunehet, Lattiat lovistunehet, Rikki ruudut ikkunoista: Laulan seinät seisomahan, Katon päälle kaartamahan, Laulan lattian lujimman, Ruudut ikkunan ihanat. Viel' on seinät siivotonna, Katto noen karvallisna, Lattia lakaisematta, Peite puuttuu ikkunoilta: Seinät laulan loistaviksi, Katon kullan kiiltäväksi, Laulan silkit lattialle, Taivon ikkunan etehen.
Siitä läksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa, jonka turpa tulta iski, säkeniä säärivarret; valjasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen. Itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa, iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. Läksi virkku vieremähän, hevonen helettämähän. Ajoa suhuttelevi. Ajoi päivän, ajoi toisen, ajoi kohta kolmannenki.
Astui seppo allamielin, itkuvirttä vieritellen, astui päivän järven päitä, toisen vaaroja vaelsi, niin päivänä kolmantena suo suuri etehen aukes.
Tässä, kas, oli muinoin kellar Täpö täynänsä viiniä vaan; Eip' enään pottuinensa Sinne piikanen laskeukkaan. Eip' etehen vierahitten Enään aseta pikaria, Eikä pyhäksi atriaks sitten Täytä papille pullonsa. Ei pojalle haluavalle Kulausta suo käytäväss', Eikä ota lahjastansa Sulot kiitokset vastaan täss'.
Toi orasen Tuonelasta, vääntiän Manan majoilta. Siitä vanha Väinämöinen laulavi salon sinisen, salohon tasaisen tammen sekä pihlajan pätevän; ne kohenti korjaksensa, painalti jalaksiksensa, niistä katsoi kaplaksia sekä väänti vempeleitä: sai korjan kohennetuksi, re'en uuen laaituksi. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuihe rekehen, laskettihe laitiohon.
Tultuansa toisen kerran Löysi lapsensa levolta, Siinä Siimoni häpesi, Eikä julkia Johannes, Jaksa Jaakobi jutella. Kulki kerran kolmannenkin Armahan Isäns' etehen, Rukoellen raskahasti: "Armahin minun Isäni, Käännä kalkki karvahimpi, Julma juotava vähennä. Jos niin kelpaapi sinulle." Annettu Ylen Isältä, Vihan ala viskattuna, Kovan kuoleman käsissä, Häijyn helvetin kidassa, Teki työtä työlähintä.
Minunkin suruni oisi Noussut päivän nähtäville, Ukon ylhäisen etehen. Sin' olet älykäs tyttö. TYTT
Pane kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan, jotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi! Kanna tuohon karhun talja päällä istuellakseni, tuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!" Tuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen.