Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
muodon, jok' on koskematon moitteen ja nuhteen kuin on tähdet korkeat kotilieden suhteen; hengen, mi aineensa joka hiilen hiiluu. Hiljaa! Nyt Mestarin tulikirjat kiiluu. Nähdä sait sa salamassa unelmaisi neitseen. Trubaduuri, vaikene! Ritari, syöksy peitseen! Joutsen jäinen Ruijan rannan, laulun lahjan sulle annan. Neuvon Manan mahtivirret, kimmahutan rinnan kirret.
Miten pienempähän ma tyydyin, mahtaja mahtiponnen, elon piiriin tähän? Mun eikö ollut taivahille tie? Nyt mulla eessä Manan ilta lie.» Pään painaa, katsovi illanruskoon, mi hiljaa riittyy.
»Oi kunnia Latiumin!» hän lausui, »sinä, latinankielen kirkkain laulu-mahti, ijäinen kaune synnyinkaupunkini! Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan? Sua kuulemaan jos lienen arvollinen, sa virka, miltä tulet teiltä Manan!» »Kaikk' käyden piirit tuskan valtakunnan», näin Mestari, »ma tänne tullut olen, mua auttoi, seuraa yhä voima Taivaan.
Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta. koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin, aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa.
Ja kuitenkin on jo pari vuosikymmentä kulunut siitä kun suvun viimeinen jäsen muutti manan majoille, samoinkuin varallisuuskin jo ennen oli hävinnyt ja häipynyt kuin akanat tuuleen. Tuota nimeäkään, joka siihen aikaan oli niin korkea ja arvossa pidetty, ei enää tapaa koko maassamme ja lienee monelle nyt aivan tuntematonkin.
Katsoo kaunis impi kauan: »Jään ma hyvän Hurtan luoksi, joka jättää surmarauan minun heikon, vienon vuoksi; joka kanssa Jumalansa tekee tunnonrauhan syvän, jota kerran siunaa kansa vuoksi hallituksen hyvän.» Nyökkää päätään Hurtta. Kaikuu niinkuin kauko-kirkonkellot, vaiko Manan vasket raikuu, kumahtavat kuolon pellot?
Mi miel' on ratsun ja ratsastajan? Mut korvissansa nyt Moirain synkkien laulun kuulee Olympon kansa; sen ensin kuoroksi kuolon luulee. Se on niin loitto, niin himmee kuin Manan manner ankee, miss' aamunkoitto ei koskaan nouse, ei ilta lankee.
Ei hymys pettänyt silloin, kun sua vaimosi petti Caesarin, ystäväs, kanssa ja kun yli Forumin kulkein kuulla sa sait ivanaurun ja raa'an, ilkkuvan pilkan. Ei hymys pettänyt, kun tuli sairaus, kun tuli vanhuus, kun ilot kerkeän nuoruuden oli muistoa yksin, kun Manan mailta jo lankesi tiellesi kuoleman varjo.
Thetis, joka muka tiesi että Akhilleus, jos hän menisi sotaan, oli aikaisin sortuva manan maille, vei hänet salaa, hänen ollessaan vielä nuorena poikana, Skȳros-saareen, sen hallitsijan Lykomēdeen taloon, kasvatettavaksi siellä tytön puvussa Lykomēdeen tyttärien parvessa.
Muist' yli kaikkia pyysi ja kiihti Gerenian Nestor vanhempiin vetoellen, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, ett' ei ylenkatsois ihmiset muut, kukin muistaen, kuss' ovat vaimo ja lapset, myös vara, vauraus kaikk', isä, äitikin, vaalijat armaat, viel' elon ilmoill' astuen tai manan unta jo maaten.
Päivän Sana
Muut Etsivät