United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sieltä näkyi valkeita purjeita ja useita höyrylaivoja, muutamat liikkeessä, toiset ankkuroituina satamassa. Katsellessani tuota tunsin vienon tuulahduksen koti-ikävää sydämmessäni. Auringon säteet loivat lämpöistä valoa, suloisia purppuravivahduksia sen siniselle ulapalle, ja värien vaihtelu oli verrattoman kaunis.
Kuulin äänen vienon, Löysin kukan kultapäisen, Punaposket, hiuksen hienon Löysin silmän säihkyväisen. L
Kaukaisista maista ne tänne kertoivat, maista, joissa ei päivä laske, joissa ei ole vihaa, ei kateutta, ei puutetta, joissa ei myrsky milloinkaan käy, joissa ei ole muuta kuin yksi, mutta se yksi on kaikki se on rakkaus. Ja taasen muuttuivat sävelet hiljaisiksi, vienon vienoiksi ... kunnes taukosivat viimein, mutta kauan kuuluivat ne vielä sydämmessä, ja siellä ne vielä aina kuuluvat.
Synkkä suru sydämmessä Maata pitkin kuljetaan: Laulu vieri, kyynel vieri Kuule hänen soittoaan! Siinä läikkyi lemmenliekki, Tuli tuima sydänten, Värähteli vienommasti Soitto sydänsurujen. Kansa tunsi omaksensa Laulun vienon, armahan, Tunsi tuskat sydämmensä Kanteletta soittavan. Samuelin mahtihengen Nosti vaimo Endorin: Väinämöisen tenhovoiman Nostattelit kantelin.
»Herkeä!» oli hän sanonut. »Herkeä!... Hän on isäni.» Kuu kumotti korkealla taivaalla ja valoi vienon sinertävää hohdettaan uinailevien nummien ylitse.
Elä sie kivi kitaja, Elä vuori väikerrehä. Minun vienon vierittäissä, Huonon horjutellessani; Kuitenki kivi sinulle Vara uusi vahvenevi. Kohta kuolen kurja lapsi, Katoan tytär katala, Saat sa jauhajan jalomman, Verevämmän vierettäjän. Ellös vuori voivotelko. Jauhaos sinä kivonen, Hyvä paasi pauhaellos, Somerinen souatellos.
I, 75, "Tanssin kulku" I, 175, "Hämehen kävijä" ja "Kuulin kummat kuusialta" I, 183 ja 184, samoin myös lasten laulut ja useat tyttöjen lauluista, niinkuin "Korpikotinen" II, 67 y. m. Tyyntä iloisuutta vienon hellätuntoisuuden rinnalla huokuvat useat lemmenlaulut, niinkuin "Armahan kulku" I, 174.
Jos lähdette pois luotani sitä tietä myöten, jota kuljitte tuodaksenne minulle tätä kallista ystävyyden osoitusta, näin sanoen hän soitti vienon sävelen, niin minä täältä ikkunasta katsellessani olen tunteva, että se varmaan johdattaa teidät onneen ja joskus jälleen tuopi teidät tänne takaisin. Niin teen, hyvä ystäväni, niin teenkin.
Nuorukainen istui neidon jalkojen juuressa, vienon kitaran kieliä kosketellen; neito istui ruohopenkillä ja poimieli oikealla kädellään lehtiä riippuvasta oksasta, samalla kuin vasen käsi, ikäänkuin tietämättään, hellästi lepäsi nuorukaisen mustilla kiharoilla.
Kun toimitus oli vihdoin suoritettu, nousi hän äärimmilleen kiihottuneena seisaalleen ja rupesi puhumaan vienon hiljaisella äänellä, niinkuin se, jonka valta toisen ihmisen yli on ylimmilleen kohonnut ja joka senvuoksi ei tarvitse kovalla äänellä käskyjänsä antaa. Kädet ristiin, poika, pane kädet ristiin!